Minun pieni kakara Arwen aloitti näyttelyuransa vaatimattomasti rodun erikoisnäyttelystä. Minua kuumotti koko kevät että näinköhän selviämme siitä kunnolla kun Arwen kiihtyy koirista niin paljon.
Mutta oltiin näyttelypaikalla melkein kaksi tuntia ennen kehien alkua ja pyörittiin kehien ympärillä tottuen hälinään. Arwenin sisko, Sisu (Qojotes Choco Tornado) oli myös paikalla ja ilmoitettuna samaan luokkaan. Sisukin onneksi haukahti muutaman kerran niin minua ei ahdistanut niin paljoa Arwenin riehumiset. Tosin Sisu rauhoittui paljon nopeammin kuin Arwen.
Mutta kyllähän minunkin kakarani rauhoittui ennen kehää. Tosin kun kiihtymys lähti niin jäljelle jäi jännitys. Pientä belgiä jännitti hirveästi kun kova tuuli heilutti telttoja, kehänauhaa ja paukutti läheistä katsomoa jossa oli joku pressukatto.
Onneksi tuomarimme Jan Ralph (Iso-Britannia) huomasi että Arwenia hieman jännittää niin osasi lähestyä juuri oikein ja puheli koko ajan rauhoittavasti. Niinpä minun pieni musta olikin syöksymässä tuomarin syliin turvaan kun minä julmasti en päästänyt. Tuomari ei syliin ottanut mutta piti hetken kainalossaan ja rauhoitteli koiraa. Minun piti näyttää hampaat mutta se johtui siitä että Arwenia jännitti olla niin kauan paikallaan. Minäkään en saanut kauaa pidettyä paikallaan. Sitten seuraavaksi kun tuomari siirtyi kauemmaksi niin kakara yritti jo kehiksen syliin. Se herätti ympärillä olevissa ihmisissä hieman naurua.
Liikkeetkin saatiin näytettyä ihan kohtuullisesti. Lopputuloksena ihana tuomarimme laittoikin kakarani ykköseksi ja vielä kunniapalkinnon kera. Urospentuja ei mustissa ollutkaan joten Arwen oli automaattisesti ROP-pentu. Kiitoksia Nanna ja Sisu seurasta ja onnea PEN-2 sijasta.
Sitten kakaralla olikin pitkä päivä kun odotettiin BIS-pentu kehää. Onneksi jäätiin. Vaikka Arwen olikin lähes lamaantunut isossa kehässä, jonkun kehän sivussa olevan avustuksella kakarani pönötti juuri sopivasti kun kehän tuomari katsoi. Pikaisen vilkaisuni mukaan se saattoi olla aiemman kehän tuomarimme Jan Ralph, mutta en ole yhtään varma. Kiitos hälle kuka ikinä olitkin.
Lopullinen tulos olikin sitten BIS-2 pentu, eikä hävitty huonolle. Voittajapentu tervu oli hirmunätti ja kokenut. Onnea heille. Eikä kyllä voitettukaan huonoa. BIS3-pentu oli nätti kikkurakarva laku jota handleroi hirmupätevän oloinen nuori neito. Toivottavasti näemme heitä vielä syksyllä näyttelyissä. Onnea heillekin. Onneksi sain FB:n puolella onniteltua koska en tajunnut siinä kehän huumassa onnitellakaan.
Yksikään oma koira ei ole ikinä edes ollut BIS-kehässä, puhumattakaan siellä sijoittumisesta. Ja vaikka tuolla olikin vähän pentuja, niin ei se KP silti erikoistuomarilta huono ole. Olen hirmuylpeä pienestä mustastani. <3
Arvostelukin oli tosi kiva. Ei oikeastaan mitään sellaista vikaa mikä ei voisi muuttua aikuistuessa. Ja ennen kaikkea "excellent temperament" jännityksestä huolimatta <3
 |
| Lisäksi saatiin gronttujen ROP-pennun kiertopalkinto pokaali |
 |
| Siellä se on <3. Ihanaa kun pentutulokset näkyy nykyään tuolla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti