Siauliai/Valmiera 06.-07.10.2018 Strömssireissu

Sakiain jälkimmäisenä näyttelyaamuna päätin että seuraava on sitten Siauliai. Kannattiko? Ehkä ei.

Perjantai-aamuna kello 3am herätys ja Lappeenrannan Abc:lle. Tungettiin koirat seuralaiseni pieneen Nissaniin. Mukana oli minun Arwen ja seuralaisen Mini-landseer. Ennen kuin selvittiin edes Helsinkiin asti, meinasi auto keittää ja hirvikolarikaan ei ihan hirveän kaukana ollut.

Satamaan kuitenkin selvittiin, vaan sitten alkoikin seuraavat kuumotukset. Merenkäynti näytti nimittäin hyvinkin hurjalta. 

Kuva ei tee oikeutta aalloille

Laiva keinutti harvinaisen paljon, ja oikeasti teki välillä pahaa. Istuessa ei ollut niin paha, mutta kävellessä.. Hyh. Onneksi siitä selvittiin kuitenkin eivätkä koiratkaan olleet oksentaneet. Autokin selvisi hengissä sitten kun maissa lisättiin vettä.

Ainazista muutama kilometri Pärnuuseen päin. Suomalaisten näyttelymatkalaisten vakiokuvauspaikka.

Vakioitunut pissatuspaikka

Illalla pimeän jo laskeuduttua saavuttiin viimein majapaikkaamme Naujoji Akmeneen Liettuaan. Auto oli yhä hengissä, vaikka murros hieman reistailikin. Yö nukuttiin vallan rauhallisesti. Tai oikeastaan minä ja Arwen nukuttiin. Lauantaina näyttelypaikalle Siauliaihin. Harmi kun en tajunnut ottaa siitä näyttelypaikasta kuvia. 

Muistaakseni matkalla Siauliaihin

Siauliaista tuli sileä ERI, syynä junnukoiran laihuus ja keskeneräisyys. Muuten tuomari oli oikein mukava ja piti Arskasta. Ilmeisesti paikalla ollut vanhempi junnukoira Suomesta oli ROP joten ei me huonolle hävitty.

Seuralaiskoira Mini repäisi sertin ja valioitui Liettuaan joten päätettiin sitten että lähdetään sunnuntaina Valmieraan. Mentiin majapaikalle ja seurusteltiin paikallisen nuorison kanssa. Eikä Arwen säikähdellyt juurikaan takaapäin hyökkääviä lapsia.

Sunnuntai-aamuna ennen kukonpierua lähdettiin Valmieraan ja siellä jätettiin menemästä kehään kun Arskan stressilukemat oli huikeat. Mini onneksi sertin sai ja valioitui Latviaankin. Onnea Mini ja omistaja.

Takaisin Suomeen tultiin yötä myöten kun saatiin laiva vaihdettua. Oli rankka reissu ja auto hajosi onneksi vasta Suomen puolella. Arwen oli kaikesta muusta paniikista huolimatta oikein pätevä maailmanmatkaaja. Joskin reissun jälkeen paloitteli passinsa :D