R.I.P Olga

"Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä vuotta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän"

Eve Kuismin(suomennos)

20.08.2019 Olga jouduttiin lopettamaan nivelrikon ja spondarin takia. Ei näin kesäisin oireillut muuten kuin koira-aggressiivisuutena, mutta ennen kylmiä ilmoja päästettiin toveri pois. Mahtava reissukaveri ja rakas näyttelykoira. Ilman Olgaa en luultavasti olisi tässä, ainakaan sheltin ja belgin omistajana. Paljon olisi jäänyt hienoja kokemuksia pois. Ehkä Olga oli tarkoitettu meille. Kyyneleet ovat turhankin lähellä vielä, mutta silti itsellä on jokseenkin jopa eufoorinen olo. Itse lähtö oli rauhallinen ja kivuton. Lisäksi olen jo pari kuukautta asunut Olgasta erossa joten siksikään tuska ei ole lamaannuttava. Tavallaan kauhulla odotan Nanan lähtöä koska tiedän että siitä en luultavasti selviä ollenkaan. Mutta toisaalta taas ymmärsin taas että pitää nauttia niistä mukavista hetkistä. Sillä eihän tässä muuten mitään ideaa olisikaan. Se viimeinen surun hetki kuuluu asiaan, mutta niin kuuluvat myös ne monet kivat yhteiset vuodet. 

Aivoni käyvät nyt hieman kohmeessa, joten ei tulevaisuudenkuvasta tällä kertaa sen enempää. Tosin maanantaina alkavat uudet opinnot ja tavallaan odotan niitä jo innolla. Korkea aika saada jotain tekemistä ja ajateltavaa.