Äiti käytti Olgan Hankasalmen Kennelkerhon järjestämässä luonnetestissä tänään Hankasalmella(09.10).
Toimintakyky: +1a kohtuullinen
Terävyys: +1a pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne: +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti: +3 vilkas
Kovuus: +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
yht: 186
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
lauantai 17. syyskuuta 2016
Piirinmestaruustuloksia
Nolla tuli. Taas. Mutta tällä kertaa rata meni suurimmaksi osaksi hyvin. Loppupuolen kylteillä Nana otti häiriötä ulko-ovesta ja kontakti meni täysin. Virhepisteitä 39, että ei sinänsä paha.
Pop Dog ry:tä edustimme joukkueessa ja joukkueen pisteet riittivät tulokseen. Hopeaa tuli. Itsekin sain hopeisen mitalin ja pääsimme Nanan kanssa poseeraamaan sijoituskuvaan.
Kokonaisuutena oikein mukava päivä ja ehkä me Nanan kanssa ollaan ihan päteviä. Häiriötreeniä vain.
Onnea joukkue- ja seuratovereille myös. Oli monella kiva päivä :)
Pop Dog ry:tä edustimme joukkueessa ja joukkueen pisteet riittivät tulokseen. Hopeaa tuli. Itsekin sain hopeisen mitalin ja pääsimme Nanan kanssa poseeraamaan sijoituskuvaan.
Kokonaisuutena oikein mukava päivä ja ehkä me Nanan kanssa ollaan ihan päteviä. Häiriötreeniä vain.
Onnea joukkue- ja seuratovereille myös. Oli monella kiva päivä :)
sunnuntai 11. syyskuuta 2016
Syvempää pohdiskelua epäonnistumisista ja harrastuksista (Vaajakoski RT)
Nolla tuli, taas.
Ei siinä muuten jos koira ei olisi jo lähtökyltiltä tuntunut siltä että nyt kosahtaa. Koko rata meni kuin pilvessä, lähinnä koiralla.
Rehellisesti sanottuna päällimmäisenä ajatuksena on pettymys sekoittuen jopa pieneen ahdistukseen. Miten kahden nollan jälkeen uskaltaa mennä kisaamaan piirinmestaruuksiin ja vielä joukkueessa?
No, haasteet kuuluvat elämään ja niin myös harrastuksiin. Joten yritin tuossa kotimatkalla vähän tuumia syitä miksi kosahti. Virheitä saa ja pitääkin tehdä mutta niistä pitää oppia.
Listaan nyt syitä jotka bongahtivat mieleeni:
Ei siinä muuten jos koira ei olisi jo lähtökyltiltä tuntunut siltä että nyt kosahtaa. Koko rata meni kuin pilvessä, lähinnä koiralla.
Rehellisesti sanottuna päällimmäisenä ajatuksena on pettymys sekoittuen jopa pieneen ahdistukseen. Miten kahden nollan jälkeen uskaltaa mennä kisaamaan piirinmestaruuksiin ja vielä joukkueessa?
No, haasteet kuuluvat elämään ja niin myös harrastuksiin. Joten yritin tuossa kotimatkalla vähän tuumia syitä miksi kosahti. Virheitä saa ja pitääkin tehdä mutta niistä pitää oppia.
Listaan nyt syitä jotka bongahtivat mieleeni:
- Uusi ja tuntematon halli
- Juoksut tulossa, hormonitoiminta
- Nuori koira
- Lähtönumeromme oli 2 joten aikaa jäi hyvin vähän hetsaukseen
- Ohjaajan asennevamma
Päädyin tuohon viimeiseen jo kun poistuin radalta. Maalikyltin jälkeen sanoin Nanalle että: "Noin, missä palkka?!" ja koira innostui. Ulkona se tarjosi seuraamista ja oli ihan työntekofiiliksissä. Kun taas kentällä ei edes sana "nakki" auttanut.
Mutta nyt kun rupesin muistelemaan niin en kyllä ollut kovin innostava. Eihän se koira innostu jos itse lahnailen. Varsinkaan tuollainen luonnostaan hivenen lahnampi koira.
Nyt kun pääsin näin pitkälle niin rupesin miettimään että miksi sitten itse olen lahna. Ajattelen aina ennen kehänauhan sisälle menemistä että nyt innostan sitä koiraa kehumalla ja näin. Mutta sitten siellä kehässä en kuitenkaan jostain syystä ole yhtään innostava. Joten miksi?
Sitten sen keksin. Minulla on ollut kauhea kiire saada RTK-1 ennen juoksuja ja lisäksi oli paineet saada se koulari piirinmestiksissä. Eli paineistuin itse jolloin en kyennyt olemaan innostava. Toisin kuin ekoissa kisoissa Aholaidan kentällä, ei ollut paineita.
Ehkä osasyynä on ollut se että treenikaverit on noussut avoon tosta noin vaan. Kenties minulle on tullut huonon itsetunnon takia tarve olla vähintään yhtä hyvä. Vaikka tiedostankin että en ole yhtään sen huonompi ihminen vaikka koulariin veisikin enemmän kisoja kuin muilla.
Eli miten nyt, miten saan itseni taas muistamaan sen koiraharrastusten perusajatuksen: "Iloista ja kivaa yhdessä tekemistä"?
No, koiralla on nyt kylttien tekniikat kunnossa, eli nyt pitäisi keskittyä kontakti- ja häiriötreeniin. Sekä ratatreenejä, jossa kyltti kerrallaan motivaation kestoa. Itse yritän saada itseni nauttimaan yhdessä tekemisestä ja ennen kaikkea luottamaan koiraan. Koira osaa kyllä jos annan sille mahdollisuuden.
Motivaation nostatuksi itselle :)
Joten ei muuta kuin itsetutkiskelua. Tarvittaessa Aholaidan kisoissa keskeytämme lähtökyltin jälkeen jos niikseen. Ja sitten kisataukoa. Tuo koira on niin nuori että kyllä tässä kerkeää vielä :)
Tässä tämmöinen pieni itsekeskeinen postaus vaihteeksi. Postausaiheita otetaan edelleen vastaan :)
perjantai 9. syyskuuta 2016
Kuinka saada ei-noutajasta noutaja?
Nyt on jo muutamia toiveita tullut liittyen siihen miten opettaa koiralle nouto. Tokon uusissa säännöissä on jo alokasluokassa noutokapulan pito noin 5s. Lisäksi nouto on liikkeenä myös vesipelastuksessa ja tietenkin palveluskoirakokeissa tottelevaisuus-osassa.
Noudon opettamisen perusteet:
Yleinen tapa aloittaa noudon opetus on kapulan pito. Liikkeenähän nouto on simppeli koiralle. Luvan jälkeen hakeudu kapulalle, ota suuhun ja pidä, siirry ohjaajan luo ja irtokäskyyn asti pidä.
Kapulan pitoon olen itse kuullut kaksi opetustapaa.
Ensimmäinen paljon käytetty on ns. "pakkonouto". Pakkonoudossa kapula pistetään koiran suuhun, ja hellästi mutta päättäväisesti pidetään leuoista ja palkitaan kun koira ei pyri sylkemään kapulaa. Tämä sopii koiralle joka on vähän kovempi ja joka ei ota itseensä pientä pakotusta. Mutta jos koira on yhtään pehmeämpi ja/tai paineistuu ohjaajasta helposti niin tämä saa aikaiseksi vain kapulakammon.
Toinen tapa on ihan sheippaaminen. Tämä sopii erityisesti itsenäisille koirille jotka on opetettu tarjoamaan käytöstä. Mikäli naksutinkoulutus ei ole entuudestaan tuttu, mutta se kiinnostaa niin katso tämä video. Tämä on ns. laatikkoleikki jolla moni naksuttelija aloittaa. Ja tämä on nimenomaan sheippaamista.
Eli sheippaamalla kapulaan aloitetaan että kapula on joko maassa taikka kädessä. Periaatteessa paras on aloittaa maasta ensin jottei koira vahingossakaan paineistu ohjaajasta.
Kapula pistetään maahan ja ohjaaja menee parin metrin päähän. Ohjaaja ei saisi tässä vaiheessa antaa yhtään mitään merkkiä. Osa koirista menevät jo uteliaisuudesta katselemaan että mikäs piru tämä on. Heti kun koira mitenkään reagoi kapulaan. Edes kääntää katsettaan ohjaajasta, niin naks ja palkka. Auttaa myös jos ohjaaja katsoo kapulaa ja vilkaisee koiraa ja katsoo taas kapulaan. Palkan pitäisi sitten tulla kapulan luota. Eli palkka heitetään kapulalle.
Sheippaaminen perustuu siihen että liike jaetaan pieniin osasiin. Esim. noudossa
1. Katse pois ohjaajasta
2. Katseen hakeutuminen kapulaan
3. Ensin askel kapulaa kohti, sitten toinen ja lopulta kapulalle.
4. Laske päätä
5. Koske kapulaan kuonolla
6. Ota suuhun
7. Kapula suussa nosta pää
8. Katse ohjaajaan kapulan kanssa
jne.
Ja tuo pieni, yksinkertainen osanen on tehtävä täydellisesti. Kun osanen onnistuu 8 kertaa 10:stä niin voi siirtyä seuraavaan.
Miten itse tein:
Itse kokeilin Nanan kanssa ensimmäiseksi sheippaamista. Pääsin siihen vaiheeseen että koira meni kapulan luo ja mälläsi suussaan, muttei nostanut. Kyselin sitten ihmisisltä että miten saan järkevästi jatkettua. Puoli vuotta paikallani junnattua päädyin lopulta hautaamaan haaveen tokon alokasluokasta. Tuo sheltti ei ikinä oppisi kapulan pitoa.
Saarijärvellä treenatessani paikallisten kanssa sain vinkiksi pakkonoudosta lievemmän version. Eli ensin tunkisin sormen suuhun ja sitten vaikka puruluun ja vasta sitten kapulan. Joten aloitin sormen tunkemisen suuhun. Pääsin siihen pisteeseen että Nana ei juossut kapulaa karkuun vaan antoi pistää sen suuhunsa. Mutta siihen taas stoppasi. En saanut sitä pitämään kapulaa.
Kunnes.. Olin treenaamassa Haukkuvaarassa omien seuralaisten kanssa. Kun yksi treenikaverini ehdotti että kyselisin Etoelävän Elli Kinnuselta vinkkiä. No, kysyin. Elli puhui koiran paineistumisesta ja liian isosta kapulasta suhteessa leukalihaksiin. Alokasluokan kapulan pidossa saa käyttää ohjatun noudon kevyttä, mutta laipallista kapulaa. Siihen asti olin käyttänyt isompaa kapulaa (paksu kapula, lähes pyöreä laippa kun ohjatun noudon kapulassa on neliön mallinen laippa). Joten ei muuta kuin Mustiin&Mirriin ostoksille.
Kokeilin sitten kotona kevyempää kapulaa. Pidin Nanaa ensin tueksi leuan alta. Sehän onnistui ja lopulta sain käden leuan alta pois ja nyt se pitää kapulaa itse. Nyt Nana jopa ottaa kapulan maasta ja antaa käteen. Nykyään myös paksumpi kapula sujuu.
Elli Kinnunen pelasti tokouramme ja mutaman sadan toiston päässä tuolla koiralla onnistuu myös noutokin pidon lisäksi.
Se oli pitkä tarina se. Tuossa ohessa vielä suomalaisen tokoilijan äärimmäisen kaunis ohjattu nouto. Eli ensin lähetetään koire merkille ja sitten ohjataan koira oikealle tai vasemmalle kapulalle.
Onnea noudon opettamiseen, tässä tallainen tiivistetty versio kapulan pidon opettamisesta ja noudosta.
Toiveita otetaan edelleen vastaan, seuraamisesta on ehkä kenties tulossa juttua :)
 |
| Kuva napattu googlesta vapaan käytön hakuehdoilla |
Noudon opettamisen perusteet:
Yleinen tapa aloittaa noudon opetus on kapulan pito. Liikkeenähän nouto on simppeli koiralle. Luvan jälkeen hakeudu kapulalle, ota suuhun ja pidä, siirry ohjaajan luo ja irtokäskyyn asti pidä.
Kapulan pitoon olen itse kuullut kaksi opetustapaa.
Ensimmäinen paljon käytetty on ns. "pakkonouto". Pakkonoudossa kapula pistetään koiran suuhun, ja hellästi mutta päättäväisesti pidetään leuoista ja palkitaan kun koira ei pyri sylkemään kapulaa. Tämä sopii koiralle joka on vähän kovempi ja joka ei ota itseensä pientä pakotusta. Mutta jos koira on yhtään pehmeämpi ja/tai paineistuu ohjaajasta helposti niin tämä saa aikaiseksi vain kapulakammon.
Toinen tapa on ihan sheippaaminen. Tämä sopii erityisesti itsenäisille koirille jotka on opetettu tarjoamaan käytöstä. Mikäli naksutinkoulutus ei ole entuudestaan tuttu, mutta se kiinnostaa niin katso tämä video. Tämä on ns. laatikkoleikki jolla moni naksuttelija aloittaa. Ja tämä on nimenomaan sheippaamista.
Eli sheippaamalla kapulaan aloitetaan että kapula on joko maassa taikka kädessä. Periaatteessa paras on aloittaa maasta ensin jottei koira vahingossakaan paineistu ohjaajasta.
Kapula pistetään maahan ja ohjaaja menee parin metrin päähän. Ohjaaja ei saisi tässä vaiheessa antaa yhtään mitään merkkiä. Osa koirista menevät jo uteliaisuudesta katselemaan että mikäs piru tämä on. Heti kun koira mitenkään reagoi kapulaan. Edes kääntää katsettaan ohjaajasta, niin naks ja palkka. Auttaa myös jos ohjaaja katsoo kapulaa ja vilkaisee koiraa ja katsoo taas kapulaan. Palkan pitäisi sitten tulla kapulan luota. Eli palkka heitetään kapulalle.
Sheippaaminen perustuu siihen että liike jaetaan pieniin osasiin. Esim. noudossa
1. Katse pois ohjaajasta
2. Katseen hakeutuminen kapulaan
3. Ensin askel kapulaa kohti, sitten toinen ja lopulta kapulalle.
4. Laske päätä
5. Koske kapulaan kuonolla
6. Ota suuhun
7. Kapula suussa nosta pää
8. Katse ohjaajaan kapulan kanssa
jne.
Ja tuo pieni, yksinkertainen osanen on tehtävä täydellisesti. Kun osanen onnistuu 8 kertaa 10:stä niin voi siirtyä seuraavaan.
Miten itse tein:
Itse kokeilin Nanan kanssa ensimmäiseksi sheippaamista. Pääsin siihen vaiheeseen että koira meni kapulan luo ja mälläsi suussaan, muttei nostanut. Kyselin sitten ihmisisltä että miten saan järkevästi jatkettua. Puoli vuotta paikallani junnattua päädyin lopulta hautaamaan haaveen tokon alokasluokasta. Tuo sheltti ei ikinä oppisi kapulan pitoa.
Saarijärvellä treenatessani paikallisten kanssa sain vinkiksi pakkonoudosta lievemmän version. Eli ensin tunkisin sormen suuhun ja sitten vaikka puruluun ja vasta sitten kapulan. Joten aloitin sormen tunkemisen suuhun. Pääsin siihen pisteeseen että Nana ei juossut kapulaa karkuun vaan antoi pistää sen suuhunsa. Mutta siihen taas stoppasi. En saanut sitä pitämään kapulaa.
Kunnes.. Olin treenaamassa Haukkuvaarassa omien seuralaisten kanssa. Kun yksi treenikaverini ehdotti että kyselisin Etoelävän Elli Kinnuselta vinkkiä. No, kysyin. Elli puhui koiran paineistumisesta ja liian isosta kapulasta suhteessa leukalihaksiin. Alokasluokan kapulan pidossa saa käyttää ohjatun noudon kevyttä, mutta laipallista kapulaa. Siihen asti olin käyttänyt isompaa kapulaa (paksu kapula, lähes pyöreä laippa kun ohjatun noudon kapulassa on neliön mallinen laippa). Joten ei muuta kuin Mustiin&Mirriin ostoksille.
Kokeilin sitten kotona kevyempää kapulaa. Pidin Nanaa ensin tueksi leuan alta. Sehän onnistui ja lopulta sain käden leuan alta pois ja nyt se pitää kapulaa itse. Nyt Nana jopa ottaa kapulan maasta ja antaa käteen. Nykyään myös paksumpi kapula sujuu.
Elli Kinnunen pelasti tokouramme ja mutaman sadan toiston päässä tuolla koiralla onnistuu myös noutokin pidon lisäksi.
Se oli pitkä tarina se. Tuossa ohessa vielä suomalaisen tokoilijan äärimmäisen kaunis ohjattu nouto. Eli ensin lähetetään koire merkille ja sitten ohjataan koira oikealle tai vasemmalle kapulalle.
Onnea noudon opettamiseen, tässä tallainen tiivistetty versio kapulan pidon opettamisesta ja noudosta.
Toiveita otetaan edelleen vastaan, seuraamisesta on ehkä kenties tulossa juttua :)
torstai 8. syyskuuta 2016
Työssäoppimista ja muuta päivittelyä.
Taas alennuin laiskotteluun.
Eli joo. 10:n viikon työssäoppiminen navetassa. Asun nyt siis kotona ja käyn aamuin illoin maanantaista perjantaihin naapurinavetassa. Tai no, naapurissani on kaksi navettaa ja olen itse tuolla kauimmaisella.
Kävin viime perjantaina Muurameen RT-kisoissa ja sieltä tuloksena 0. Syynä muutamat uusimiset epätarkat suoritukset, ja puuttelliset yhteistyöt, sekä talutinvirheet. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Mutta ensi sunnuntaina Vaajakoski RT ennen piirinmestiksiä. Jos Vaajakoskelta hyväksytty niin piirinmestiksissä saattaa olla mahdollista saada koulari, RTK-1. Sehän se hieno tavoite olisi.
Mutta taidan tästä lähteä lenkille niin kerkeää sitten navettaan :)
Eli joo. 10:n viikon työssäoppiminen navetassa. Asun nyt siis kotona ja käyn aamuin illoin maanantaista perjantaihin naapurinavetassa. Tai no, naapurissani on kaksi navettaa ja olen itse tuolla kauimmaisella.
Kävin viime perjantaina Muurameen RT-kisoissa ja sieltä tuloksena 0. Syynä muutamat uusimiset epätarkat suoritukset, ja puuttelliset yhteistyöt, sekä talutinvirheet. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Mutta ensi sunnuntaina Vaajakoski RT ennen piirinmestiksiä. Jos Vaajakoskelta hyväksytty niin piirinmestiksissä saattaa olla mahdollista saada koulari, RTK-1. Sehän se hieno tavoite olisi.
Mutta taidan tästä lähteä lenkille niin kerkeää sitten navettaan :)
tiistai 23. elokuuta 2016
Kotimainen maatalous -osa kansallisylpeyttä
"Alussa olivat vain suo, kuokka –ja Jussi"
Jo Väinö Linna sen tiesi, maataloudesta aloitettiin. Pelit ja vehkeet ovat muuttuneet ajan saatossa, kuten moni muukin asia. Mutta perusajatus on tallessa. Kanavoidaan ihmisen toiminnan kautta maa kasvattamaan ruokaa.
Suomessa asiat ovat kehittyneet siinä mielessä hienosti että täällä kaikki maatalouden osa-alueet ovat yleisesti ottaen paremmin kuin muissa maissa. Puutteita löytyy, mutta ala on aktiivisesti kehittyvä ja muutoksia tehdään resurssien salliessa.
Maatalous työllistää ammattinetin mukaan suoraan noin 79 000 henkeä. Mutta maatalous on suurena osana mukana maaseudun elinvoimassa sekä vaikuttaa moniin muihin aloihin, kuten kuljetus- ja matkailualoihin.
Tällä hetkellä maatalous on erittäin paljon näkyvillä mediassa. Palautetta on niin negatiivistä kuin positiivistakin, mutta tuntuu että etenkin eläintuotannon puolella negatiivisuus on lähinnä lisääntymässä. Itse tuotantoeläimiin erikoistuvana eläintenhoitajana tekee pahaa lukea sosiaalista mediaa kun äänekkäimmät negatiivisen palautteen antajista eivät tiedä alasta yhtään mitään. Ainakin se siltä vaikuttaa.
Elämä ei maataloudessakaan ole niin mustavalkoista kuin millaisen kuvan saa lukemalla sosiaalista mediaa. Nostan ilmaan esimerkiksi uuden eläinsuojelulain, koska se nyt omien opiskelujen takia on itselle tärkeä aihe.
Uuteen eläinsuojelulakiin ollaan tuomassa muun muassa parsinavettojen investointitukien lopettamista. Hyvin suunniteltu ja toteutettu pihattonavetta on naudalle paljon lajinmukaisempi kuin parsinavetta. Mutta asiassa on taas muutamia harmaan sävyjä.
Esimerkiksi nyt parsinavetoissa on lakisääteinen laidunnuspakko 60 päivää. Monissa navetoissa parsilehmät viettävät aikaa laitumella jopa ympärivuoden. Sitten pihattonavetassa ei ole laidunnuspakkoa ja usein saattaa käydä niin että laidunnuslupaa ei saa pohjavesien takia. Näin ollen lehmät elävät koko ikänsä betonipalkin päällä.
Lisäksi vielä pihattonavetassa saattaa olla hyvinkin liukas lattia mikä johtaa tapaturmiin kiimaisten lehmien riehuessa. Todellakin toivon että uusi eläinsuojelulaki olisi eläinten mukainen. Jos jotain päätetään muuttaa, se tehdään kunnolla loppuun asti ajatellen.
Toinen iso asia mediassa on että maatalous olisi suurin tai ainakin isona osana ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Maatalous on Tilastokeskuksen mukaan ollut vuonna 2003 toiseksi suurin päästölähde. Silloin maataloudesta tuli 6 prosentin päästöt kaikista päästöistä. Lisäksi maatalouden päästöt olivat 14 vuoden aikana laskeneet neljällä prosenttiyksilöllä. Näin ollen maataloutta ei oikeasti voi Suomessa laskea kovin suureksi ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi.
Maataloudessa puhutaan jatkuvasti kestävästä kehityksestä ja uusia tapoja suojella ympäristöä otetaan käyttöön. Esimerkiksi peltoa puidessa jänisten takia ajetaan keskeltä peltoa ensin jotta jänöt älyävät loikkia pois. Alallamme on myös monia kirjoittamattomia sääntöjä joita pääosin noudatetaan.
Kenties joku tuottaja eksyy tätä kirjoitusta lukemaan. Haluan sanoa sen, että emme ole yksin. Traktorimarssi osoitti että ihmiset tietävät mistä ruoka tulee. Tekemänne työ on arvokasta. Vaikka työtä tehdäänkin kyynelillä, hiellä ja verellä, olen niin ylpeä teistä. Tämä ala on ollut aina, tulee aina olemaan. Tällä työllä on ruokittu Suomi aina, ja tullaan vastakin.
Joten seuraavan kerran kun hoidatte eläimiänne, rapsutatte niitä korvan takaa ja lepertelette. Muistakaa, että täällä on vielä ihmisiä jotka arvostaa ja välittää. Seuraavan kerran kun teette hiestä märkänä peltotöitä niin vielä on ihmisiä jotka arvostaa ja välittää. No Farms, No Food!
Lähteet:
Ammattinetti
Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla uudesta eläinsuojelulaista
Tilastokeskus
Jo Väinö Linna sen tiesi, maataloudesta aloitettiin. Pelit ja vehkeet ovat muuttuneet ajan saatossa, kuten moni muukin asia. Mutta perusajatus on tallessa. Kanavoidaan ihmisen toiminnan kautta maa kasvattamaan ruokaa.
Suomessa asiat ovat kehittyneet siinä mielessä hienosti että täällä kaikki maatalouden osa-alueet ovat yleisesti ottaen paremmin kuin muissa maissa. Puutteita löytyy, mutta ala on aktiivisesti kehittyvä ja muutoksia tehdään resurssien salliessa.
Maatalous työllistää ammattinetin mukaan suoraan noin 79 000 henkeä. Mutta maatalous on suurena osana mukana maaseudun elinvoimassa sekä vaikuttaa moniin muihin aloihin, kuten kuljetus- ja matkailualoihin.
Tällä hetkellä maatalous on erittäin paljon näkyvillä mediassa. Palautetta on niin negatiivistä kuin positiivistakin, mutta tuntuu että etenkin eläintuotannon puolella negatiivisuus on lähinnä lisääntymässä. Itse tuotantoeläimiin erikoistuvana eläintenhoitajana tekee pahaa lukea sosiaalista mediaa kun äänekkäimmät negatiivisen palautteen antajista eivät tiedä alasta yhtään mitään. Ainakin se siltä vaikuttaa.
Elämä ei maataloudessakaan ole niin mustavalkoista kuin millaisen kuvan saa lukemalla sosiaalista mediaa. Nostan ilmaan esimerkiksi uuden eläinsuojelulain, koska se nyt omien opiskelujen takia on itselle tärkeä aihe.
Uuteen eläinsuojelulakiin ollaan tuomassa muun muassa parsinavettojen investointitukien lopettamista. Hyvin suunniteltu ja toteutettu pihattonavetta on naudalle paljon lajinmukaisempi kuin parsinavetta. Mutta asiassa on taas muutamia harmaan sävyjä.
Esimerkiksi nyt parsinavetoissa on lakisääteinen laidunnuspakko 60 päivää. Monissa navetoissa parsilehmät viettävät aikaa laitumella jopa ympärivuoden. Sitten pihattonavetassa ei ole laidunnuspakkoa ja usein saattaa käydä niin että laidunnuslupaa ei saa pohjavesien takia. Näin ollen lehmät elävät koko ikänsä betonipalkin päällä.
Lisäksi vielä pihattonavetassa saattaa olla hyvinkin liukas lattia mikä johtaa tapaturmiin kiimaisten lehmien riehuessa. Todellakin toivon että uusi eläinsuojelulaki olisi eläinten mukainen. Jos jotain päätetään muuttaa, se tehdään kunnolla loppuun asti ajatellen.
Toinen iso asia mediassa on että maatalous olisi suurin tai ainakin isona osana ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Maatalous on Tilastokeskuksen mukaan ollut vuonna 2003 toiseksi suurin päästölähde. Silloin maataloudesta tuli 6 prosentin päästöt kaikista päästöistä. Lisäksi maatalouden päästöt olivat 14 vuoden aikana laskeneet neljällä prosenttiyksilöllä. Näin ollen maataloutta ei oikeasti voi Suomessa laskea kovin suureksi ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi.
Maataloudessa puhutaan jatkuvasti kestävästä kehityksestä ja uusia tapoja suojella ympäristöä otetaan käyttöön. Esimerkiksi peltoa puidessa jänisten takia ajetaan keskeltä peltoa ensin jotta jänöt älyävät loikkia pois. Alallamme on myös monia kirjoittamattomia sääntöjä joita pääosin noudatetaan.
Kenties joku tuottaja eksyy tätä kirjoitusta lukemaan. Haluan sanoa sen, että emme ole yksin. Traktorimarssi osoitti että ihmiset tietävät mistä ruoka tulee. Tekemänne työ on arvokasta. Vaikka työtä tehdäänkin kyynelillä, hiellä ja verellä, olen niin ylpeä teistä. Tämä ala on ollut aina, tulee aina olemaan. Tällä työllä on ruokittu Suomi aina, ja tullaan vastakin.
Joten seuraavan kerran kun hoidatte eläimiänne, rapsutatte niitä korvan takaa ja lepertelette. Muistakaa, että täällä on vielä ihmisiä jotka arvostaa ja välittää. Seuraavan kerran kun teette hiestä märkänä peltotöitä niin vielä on ihmisiä jotka arvostaa ja välittää. No Farms, No Food!
Lähteet:
Ammattinetti
Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla uudesta eläinsuojelulaista
Tilastokeskus
torstai 18. elokuuta 2016
Luumäen näyttely, koulun alku ja kasa RT-ilmoja
Ah, laiskuuden aika on ohi. Pakko päivittää blogia taas urakalla. Näin sitä sitten saapui viimeinen lomaviikonloppu eli Luumäen ja Nokian näyttelyt. Nokialla meni ihan ok, mutta Luumäki oli aivan mahtava päivä. Nana sai elämässään ensimmäistä kertaa EH:n Suomesta.
Tuomari: Pirjo Aaltonen
"Kovin kookas, mutta mittasuhteiltaan ja ääriviivoiltaan sopusuhtainen ja kaunislinjainen narttu. Hyvät pään linjat. Hyvin taittuvat korvat. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä runko, saisi olla paremin kulmautunut edestä. Hyvin kannettu häntä, Hyvä ulottuvuus liikkeessä. Kooltaan saisi olla pienempi"
Tunnistin koirani <3
Alkoipa se koulukin sitten. Onnessani saavuin kouluun ja näin taas ihanat kaverini. Tutorina tulin aikaisemmin paikalle ja koiraluvankin sain aikaisemmin kuin muut. Ensimmäisellä viikolla vietin aikaa uusien oppilaiden kanssa kun ei ollut koiraa. Nyt on koira ja kaikki hyvin :D.
Selainversiossa sivussa näkyviin rally-toko kisoihin on jo ilmottu ja osa maksettu. Tosin kaikkiin ei ole edes ilmo auennut. Tarkoituksena olisi tämän vuoden puolella saada RTK-1 ja RTK-2 ja nousta voittajaan. Sitten voisikin keskittyä mahdollisuuksien mukaan tokoon.
Niin joo, ensimmäinen työssäoppiminen lähestyy stressaavan nopeasti. TOP-tilani on naapurini lypsytilalla. Toisaalta odotan että pääsen taas touhuamaan lemmujen kanssa mutta toisaalta tulee ikävä tänne amikselle. Koska kaverit.. Mutta kenties selviän.
Tuomari: Pirjo Aaltonen
"Kovin kookas, mutta mittasuhteiltaan ja ääriviivoiltaan sopusuhtainen ja kaunislinjainen narttu. Hyvät pään linjat. Hyvin taittuvat korvat. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä runko, saisi olla paremin kulmautunut edestä. Hyvin kannettu häntä, Hyvä ulottuvuus liikkeessä. Kooltaan saisi olla pienempi"
Tunnistin koirani <3
Alkoipa se koulukin sitten. Onnessani saavuin kouluun ja näin taas ihanat kaverini. Tutorina tulin aikaisemmin paikalle ja koiraluvankin sain aikaisemmin kuin muut. Ensimmäisellä viikolla vietin aikaa uusien oppilaiden kanssa kun ei ollut koiraa. Nyt on koira ja kaikki hyvin :D.
Selainversiossa sivussa näkyviin rally-toko kisoihin on jo ilmottu ja osa maksettu. Tosin kaikkiin ei ole edes ilmo auennut. Tarkoituksena olisi tämän vuoden puolella saada RTK-1 ja RTK-2 ja nousta voittajaan. Sitten voisikin keskittyä mahdollisuuksien mukaan tokoon.
Niin joo, ensimmäinen työssäoppiminen lähestyy stressaavan nopeasti. TOP-tilani on naapurini lypsytilalla. Toisaalta odotan että pääsen taas touhuamaan lemmujen kanssa mutta toisaalta tulee ikävä tänne amikselle. Koska kaverit.. Mutta kenties selviän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)