tiistai 7. heinäkuuta 2020

Arwenin luonnetesti ja MyDogDNA-testin tulokset

3.7 perjantaina oli Seinäjoella Arwenin luonnetesti. Meillä vaan meni kentälle siirtyminen hieman plörinäksi. Aiemmin ostetussa pannassa ei ollutkaan tarpeeksi reikiä ja viime hetkellä nirhin linkkarilla lisäreiän. Samalla oma käsi otti vähän osumaa ja en edes huomannut veren valumista ensin. Kiirekin tuli ja ei varmasti ollut paras mahdollinen mielentila ohjaajaherkälle belgille aloittaa luonnetesti. Sen takia testissä näkyikin välillä melko kummallista käytöstä mikä näkyikin sitten hermorakenteen pisteissä. Tuomari suositteli käymään testin uudestaan kun koira hieman vanhempi, ja paremmalla aloitusmielentilalla sitten. Jos tällain jälkikäteen spekuloisin niin kenties laukaukset olisi olleet kokonaan ilman reaktiota jos sitä hermokuormaa ei olisi ollenkaan ollut jo testin aloituksessa.

Tulos kuitenkin 59p, laukauskokematon. Video sanallisine arvosteluineen alla.

Osa-alueet:

Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty Taisteluhalu +1b kohtuullisen pieni Hermorakenne -1 vähän hermostunut Temperamentti +1 erittäin vilkas Kovuus +1 hieman pehmeä Luoksepäästävyys +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen Laukauskokematon ++ Yht. 59p.

Arwen sai testin aloituksessa hirveästi kehuja ulkonäöstään muiden koirien omistajilta, ja eräskin nainen tuli kehumaan testin jälkeen että haluaisi samanlaisen sähikäisen. Ja pitäähän se myöntää että tykkään kyllä itsekin. Hieman harmittaa vain pentuajan huono sosiaalistaminen mutta sille nyt jälkikäteen ei voi paljoa mitään.

Samana päivänä tuli myös MyDogDNA-tulokset. Tässä linkki tuloksiin. Tuollahan on hirveästi kaikkea mielenkiintoisia juttuja genetiikasta kiinnostuneelle. Mutta tärkeimmät nyt kuitenkin se että Arwen ei mitään perinnöllisiä sairauksia kanna. Testiin kuuluvia sairauksia siis esim. DM, ataksia (SDCA1 ja SDCA2)´.

Monimuotoisuus% on 37,9%, rodun mediaani 33,6%, puhdasrotuisten mediaani 34,2%. Arwen kantaa maskittomuutta resessiivisenä ja K-lokuksessa on KBky ja A-lokuksessa ay/a. Tarkoittaa siis käytännössä sitä että Arwen voi saada tervu-uroksen kanssa tervupentuja, mutta uroksella pitäisi olla tuplamaski jottei pennuissa ole maskittomia.

Mielenkiintoista on myös se että Arwenin terveysindeksi(johon tuo labra laskee monimuotoisuuden mukaan) on 111. Rodun keskiarvo on siis aina 100. Arwen on siis lonkkien ja kyynärien lisäksi rodun keskiarvoa terveempi myös mydogdna:ssa. Toki testattuja koiria ei ole aivan hirveästi, mutta kyllä tuo silti suuntaa antaa.

Viikonloppuna lähdemmekin sitten Pärnuun, yritetään saada Viron serti roikkumaan. Eikä ensimmäinen cacib olisi pahasta. Tosin suuria toiveita ei ole sillä likka on aivan kalju, kuten kesällä minusta kuuluukin olla. Mutta näyttelyissä ei hirveän toivottava ominaisuus.

torstai 18. kesäkuuta 2020

RIP Dova ja tervetuloa Urkki

Kuinka ollakaan tämäkään vuosi ei mennyt kuten Strömsössä. Viime vuosi alkoi Hurman kuolemalla, tämä vuosi Dovan lopetuksella. Dovalla oli kroonistunut yskä ja kun sitä lähdin tutkimaan niin selvisi että suolinkaiset oli onnistuneet tekemään vauriota keuhkokudokseen. Olisi tarvinnut loppuelämän kortisonin. Päästin siis pois. Sitten iskikin jo covid-19 päin näköä, tai lähinnä sen rajoitustoimet. Koko yhteiskunta pysähtyi kun minä olisin suunnitellut saavani tarpeeksi paikkistreeniä aloittaakseni tokokokeet Arwenin kanssa. Noh, ei sitten keretty, ja nyt odottelen juoksuja niin uskalla mitään treenipaikkoja ottaa. Luonnetestiin olen sen kyllä ilmonnut ja Pärnun KV heinäkuulle. Toivotaan ettei juoksut vielä ala.

Nana lähti hoitoon äitille pitämään nuoriso kurissa, ja nyt sitten Urkki saapui puoli vuotta sitten Suomeen. Reipas slaavipoika jolle on jalostussuunnitelmia mikäli on terve. Arwenilta otin muuten mydogdna-testin ja nyt odottelen niitä tuloksia. Sopivasti olisi uroskin testattu niin pääsee käyttämään breeder tool-työkalua mikä tuntui erittäin kätevälle. Nyt yllättäen itelle pukkaa taas pentukuumetta kun Urkki alkaa olemaan ihan järkevä yksilö kun saanut hieman ikää. On se pirullista. 

perjantai 1. marraskuuta 2019

Uusi toveri Unna

Elo-syyskuun vaihteessa lauma lisääntyi jälleen. Hain Vaasan kissatalolta itselleni projektikissan. Unna on Laihialta keväällä pentujen kanssa löytynyt tyttönen. Unna on erittäin epävarma ihmisiä kohtaan mutta muuten oikein reipas esimerkiksi koirien kanssa. Tyyppi on 100% sisäsiisti, ja ei ollenkaan nirso. Unna on pikkuhiljaa reipastunut ja antaa jo syödessään rapsuttaa jolloin kehrää, sekä puskee. Muuten välttelee vielä hyvin vahvasti kosketusta. Ei kuitenkaan enää pelkää pelkkää läsnäoloani.


Unna saa oman sivunsa blogiin kunhan saan otettua järkkärillä kunnon kuvat.

Muuta tässä ei olekaan hirveämmin tapahtunut, mutta koirarintamalle on tulossa jänniä juttuja tässä kuukauden sisään. Kannattaa pysyä kuulolla ;)

lauantai 14. syyskuuta 2019

Biotalouskampuspäivä 7.9

Lauantaina 7.9 vietettiin perinteisiä avoimia ovia biotalouskampuksella Saarijärvellä. Olin itse suurimman osan päivästä kiinni mätsärissä koirieni kanssa. Siellä tuli muuten ihan kiitettävästi menestystä. Vaikka se ei sinänsä tunnukaan enää missään että molemmat koira on BIS-kehässä. Sen kehän muuten arvosteli kaupunginjohtaja Timo Rutanen, jonka tapasinkin jo orientaatioviikolla. 

Mutta sen pienen hetken mitä kerkesin kiertää koko alueen läpi niin pystyn pienesti vertaamaan edellisiin vuosiin. Vaikka ei sitten aika riittänytkään millekään organisoidulle haastattelulle tai sen tapaiselle mitä saatiin tehtäväksi tehdä. Itse asiassa Puoti kultavilja jäi kyllä näkemättä, mutta olen itse ollut siellä viime vuonna myymässä joten kyllähän minä perusidean tiedän. Varmaan minun entisen luokkani tekemiä puunkantotelineitä siellä vieläkin myynnissä. 

Aloitettiin parin kaverin kanssa kierros tien toiselta puolelta, eli nimenomaan Jamkin puolelta. Me kun oltiin mätsäripaikalla pieneläintalon edessä. Ensinnäkin tein jälleen saman huomion kuin viimeksi avoimissa ovissa. Tie oli tukittu säilörehupaaleilla. Kysyimme asiasta 150v avoimissa ovissa ja vastaukseksi saimme että turvallisuussyistä. Päättelin siitä että ilmeisesti porukkaa käy vuosi vuodelta enemmän että joutuu oikeasti miettimään jotain terrori-iskun uhkaa. Se on sinänsä hyvä koska se tarkottaa vaan sitä että ala kiinnostaa. 

Työnjohtajien toimiston vieressä oli langanvärjäystä ja puiden katkomista siellä ylhäällä. Kai siihen joku oikeakin termi on. Langanvärjäys sinänsä on mielenkiintoista, mutta koska opettajamme on siitä aivan liikaa puhunut niin kiidimme melkein saman tien siitä ohi. Kalustohallien välissä, työnjohtajien koppia vastapäätä oli esillä Poken traktorit ja työkoneet. Kuten ne ovat olleet muutamankin tapahtuman aikana. Siinä ei mitään ihmeellistä ollut kun niin monet avoimet ovet nähnyt, ja itsekin noita koneita käyttänyt. Siitä kipitettiin ohi. Käytiin kattomassa logistiikkapuolta ja kierrettiin Forestori ympäri. Tuijotettiin hetki metsäkone näytöstä, vaikka sekään ei enää jaksanut yllättää. Forestorilta möngerrettiin sitten Jamkin edustalle jossa oli jälleen sirkkamaistiaisia. Maistui aivan samalle kuin viimeksikin. Onneksi nyt ei satanut kaatamalla vettä. Tällä kertaa huomasin kyllä että siinä kävi paljon enemmän porukkaa maistamassa. Hyvä juttu. 

Jamkin sisällä käytiin lähinnä juomassa vettä ja ihmeteltiin Kahoottia. Hyvä idea sinänsä, olihan siinä vähän porukkaakin. Jatkettiin sitten matkaa ja mentiin Poken sahahuutokaupan ohi takaisin toiselle puolelle tietä. Matkalla jäimme suustamme kiinni Poken opettajien kanssa, ja kuulimme että päärakennuksen aulassa on kanimaistiaisia. Lähettiin sitten kiitämään sinne kuola suusta valuen. Olinhan maistanut jo viimeksi ja pirun hyväähän se on kanan ja broilerin suurelle ystävälle. Tällä kertaa siinä oli myös tölkkikania joka maistui aivan törkeän hyvälle. Olispa ollut käteistä ostaa pari tölkkiä. 

Siinä jonkin aikaa puhuttiin sitten näiden kaninlihatuottajien kanssa. Kaninliha ajatuksena ei ole itselle hirveän vieras. Olen ollut facebookissa tuotantokaniryhmässä jo vuosia jos en aivan väärin muista. Ja muutenkin tiedän että kani on äärimmäisen eettinen tuotantoeläin. Vaikka ne on pienempiä kuin joku nauta, niin syövätkin paljon vähemmän ja lisääntyvätkin.. no, kuin kanit. Toiseksi kani on helpompi lopettaa itse kuin nauta tai sika, joten se on myös loppuun asti helpompi hoitaa itse tietäen miten se eläin elää. Toki kaninlihan myyntiin tarvitsee myös täyttää tiukat elintarvikelainsäädännöt, mutta esimerkiksi yksityiskäyttöön kani on paljon helpompi kuin esimerkiksi nauta. Kaneja ei tarvitse rekisteröidä mihinkään ja oikeanrotuiset kanit ovat jo muutaman kuukauden iässä teuraspainossa. 

Siinä aulassa oli myös kanintaljoja, ja kyllä se täytyy sanoa että suurhopea on äärimmäisen kaunis turkiseläin. Taas mietittiin kaverin kanssa että oispa tilat niin varmasti kasvatettaisi tuotantokaneja. Minulla kyllä äitin luona olisi wiener-nzr uros Ragnar jonka voisi syödä heti kun saan sen kunnon puukon. Punavahvisteisesta luonnonharmaasta saisi kyllä kivan taljankin mutta itse turhan työlästä ja en viitsisi pelkkää yhtä nahkaa lähettää mihinkään Liettuaan. 

Selviydyttyämme kaninlihatuottajan pisteeltä, lähdimme sitten katsomaan eläimiä. Tyypithän oli minulle tuttuja jo ennestään, olinhan niitä itse hoitanut. Oli mukava hetki tuijotella vaan poneja taas. Varsinkin kun niitäkin on nyt kunnon lauma. Mutta siinä taas pikkasen jäätiin suusta kiinni. Sitten kävin vilkaisemassa entistä lampolaa, tulevaa hiehojen mestaa. Outo ajatus että siinä oli vielä pari vuotta sitten uuhet karitsoineen, ja nyt siinä oli jo ruokintapöydän puoleiset lukkoparret. Tai en kyllä kattonut oliko siinä sitä lukkoa mutta pelkän parren sanominen kuulostaa siltä että siinä olisi jo parren erottajat, joita ei siis ollut. Kai sille on oikeakin sana sille aitaosalle olemassa. Tuli vanha olo taas. Kaikki muuttuu. Alpakoiden (ja poron) entisessä aitauksessa oli kuulemma puuha- ja eläinpuisto Veijarin lampaat mutta ne pysyi aika tehokkaasti piilossa. Vasikat oli siinä missä Puiston lampaat oli viime vuonna. Sitä ennen se oli hiehohotellista tulleiden hiehojen asumus. 

Sitten mentiinkin kanilaan istuskelemaan ja höpöttämään eläintenhoitaja-kollegoiden kanssa. Tämän jälkeen tapahtuikin havahtuminen että kappas yrittäjät on jo lähtemässä että eipä tässä enää mitään haastatteluja tehdä. Noh, mennään sitten tällaisella yleisellä. Että kyllä minä sen alueen kiersin.

Nappasin näitä kuvia jo perjantaina kun tiesin että tuskin maltan lauantaina kuvailla. Aamunavetan jälkeen jäin navetan esittelyluokkaan pokelaisten kanssa edustamaan Jamkia hienosti Poke-huppari päällä :D. Mutta sainpa täydennettyä ysien kysymyksiin vastauksia mitä pokelaiset ei osanneet. Hyvin nekin kyllä veti, ei siinä. Mutta parempi se oli kumminkin navettaa esitellä kuin mennä nukkumaan Jamkin sohvalle. Ja itse asiassa nyky-ysit tuntuu olevan vielä enemmän vieraantuneita maaseudusta kuin ennen. Hieman huolestuttava ajatus, mutta sitä varten itse jatkan alalla. Että markkinoin alaa, ja tässä sitä nyt taas on vähäsen.

Tulevaisuus on vahvasti pellossa ja metsässä, ja näillä leveyspiireillä myös eläimissä.

torstai 5. syyskuuta 2019

Maaseutuelinkeinoja

Taisin ohimennen lupailla postausta koulujen alkamisesta. Tässä sitä nyt hieman on. Tosiaan tämä ammattikorkeakoulu missä aloitin on hirveän kiva ja siellä on todella lämmin tunnelma. Kaiken lisäksi tämä viikko on ollut jo käytäntöä. Kivaa pitkästä aikaa ajaa traktoreilla ja oikeasti oppia kytkemään koneita kiinni. Meillä oli käytössä Valtra N121, joku John Deere ja sitten New Holland joka malli näkyy alhaalla olevassa kuvassa. Rakastuin tuohon Nyykkään erittäin vahvasti. Kulki pehmeästi ja oli mukavan tilava hytti. Jopa mukavampi yksilö kuin Valtran N111 jolla ajoin amiksen aikana. Vaikutti ensin monimutkaiselta tyypiltä, mutta kun totuin niin erittäin mahtava. En halua enää Valtramiestä vaan Nyykkämiehen :D.



Traktoreiden lisäksi kävimme koulun navetassa, joka siis on sama jossa olen viettänyt neljä vuotta aina silloin tällöin. Maanantaina minua ei päästetty lypsämään kun opettajani totesi että osaan jo. Eilen pääsin sitten siivoamaan edes vasikkalan ja opettamaan luokkalaiselleni kuivittamista ja lantakoneen sielunelämää.
Kuvassa amiksen aikainen nimikkolehmäni PSK Estella, karjan vanhin lehmä
Navettailun ja traktorituntien lisäksi olemme käyneet opiskelemassa peltokasveja, sekä metsätyyppien tunnistamista kasvien avulla. Erittäin mielenkiintoista alkaa opettelemaan noin 80 peltokasvia lisää että pääsee kasvitentin läpi.

Muuta jännää nyt ei olekaan ollut kun olen ollut aina puhki poikki koulun jälkeen. Neljäs kissa kyllä on mutta siitä myöhemmin lisää ;)

keskiviikko 21. elokuuta 2019

R.I.P Olga

"Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä vuotta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän"


Eve Kuismin(suomennos)




20.08.2019 Olga jouduttiin lopettamaan nivelrikon ja spondarin takia. Ei näin kesäisin oireillut muuten kuin koira-aggressiivisuutena, mutta ennen kylmiä ilmoja päästettiin toveri pois. Mahtava reissukaveri ja rakas näyttelykoira. Ilman Olgaa en luultavasti olisi tässä, ainakaan sheltin ja belgin omistajana. Paljon olisi jäänyt hienoja kokemuksia pois. Ehkä Olga oli tarkoitettu meille. Kyyneleet ovat turhankin lähellä vielä, mutta silti itsellä on jokseenkin jopa eufoorinen olo. Itse lähtö oli rauhallinen ja kivuton. Lisäksi olen jo pari kuukautta asunut Olgasta erossa joten siksikään tuska ei ole lamaannuttava. Tavallaan kauhulla odotan Nanan lähtöä koska tiedän että siitä en luultavasti selviä ollenkaan. Mutta toisaalta taas ymmärsin taas että pitää nauttia niistä mukavista hetkistä. Sillä eihän tässä muuten mitään ideaa olisikaan. Se viimeinen surun hetki kuuluu asiaan, mutta niin kuuluvat myös ne monet kivat yhteiset vuodet. 

Aivoni käyvät nyt hieman kohmeessa, joten ei tulevaisuudenkuvasta tällä kertaa sen enempää. Tosin maanantaina alkavat uudet opinnot ja tavallaan odotan niitä jo innolla. Korkea aika saada jotain tekemistä ja ajateltavaa.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Elämän muutoksia.

Hei taas kaikille. Nyt oli hetken tauko bloggaamisesta kun tapahtui kaikenlaista. Ensinnäkin, tajusin nyt viimein minkä takia olen kärsinyt viimeaikoina kivuliaasta ihottumasta, ja miksi olen meinannut tukehtua koulun tallille. Poissuljin kaniallergiat ja muut. Päädyin heinäallergiaan. En käynyt vielä testeissä kun muuton takia meni vähän sekaisin mihin terveyskeskukseen olisi pitänyt aikaa varata. Mutta kyllä nuo oireet nyt niin selkeät on. Vaarana olisi että tuo kehittyisi astmaksi jos ottaisin heinää sisätiloihin kanssani. Se olisi taas vaarantanut elämäni koirien kanssa.

Joten nyt muuton yhteydessä jouduin luopumaan melkein kaikista kaneistani. Parvekkeelle otan vielä Ragnarin ja leikkautettuani sen otan sille tyttökaverin. Mutta hän saa olla siellä sitten heiniensä kanssa niin mun ei tarvii tukehtua sisälle. Harmitus on suuri koska vasta pääsin kasvatuksessa alkuun. Nyt Arya, Theon ja Bumba jää äitille. Gimli ja Usva lähtivät takaisin Sannalle. Namira muutti tyttärensä Yaran kanssa aivan ihanaan kotiin. Lothar lähti Jassulle. Mv japsi klupat menevät luultavasti paremmille porkkanamaille kun en niitä halua kiertoon enää laittaa.

Mutta elämä on sellaista. Valinta oli vaikea mutta tiedän silti oikeasti sen että se oli ainut ratkaisu. Koirat on mulle edelleen ykkösasia joten en todellakaan halua ottaa riskiä astman suhteen.

Positiivista tässä oli kuitenkin nyt se että sain kissat tänne uuteen kämppään. Tämä on hyvän kokoinen rivarikaksio, tuosta päädystä pääsee heti metsään ja siellä on huikeat lenkkeilymaastot koirien kanssa. Lisäksi tässä on asunnon levyinen parveke mikä on ehkä parasta. Sain vuokranantajalta jo luvan asentaa kissaverkon. Pääsee pojat sitten kesäaikana turvallisesti haistelemaan ulkoilmaa. Saavat myös lisätilaa samalla.

Sain opiskelupaikan Jamkilta, pääsen nyt sitten opiskelemaan agrologiksi. Sen takia muutimmekin koirien ja kissojen kanssa Saarijärvelle. Kissat ja doget ovat suhtautuneet muuttoon hyvin. Ei ole stressannut ketään. Legolas lähtee ensi viikon maanantaina pallien poistoon ja sitten hän siirtyy minun omistukseen. Tarkoitus on myös saada itämaisilleni pieni lauma joten kolmas kissakin on tulossa. Kaksi kun ei ole lauma vielä ja itämaiset on laumaeläimiä.

Sitten olen miettinyt myös kolmannen koiran ottamista, koska kaksi koiraa on selkeästi liian vähän. Laumadynamiikkaa ei ole koska pari ei ole lauma. Ja mielestäni koiran tulisi ansaita pieni lauma itselleen. Onhan koirakin laumaeläin. Mutta se tapahtuu luultavasti sitten kun Arwenin mahdolliset pennut ovat maailmalla.

Tosiaan Arwenille on pentusuunnitelmia vuosien 2019- 2020 vaihteeseen. Uros on jo tiedossa, mutta julkistan astutuksen jälkeen. Silmäpeili vielä syksyllä ja mahdollisesti MH-luonnekuvaus, jos saan paikan varattua.

Koiranäyttelyistä sen verran että yritän ite käydä syksyllä kehiskurssin, mutta Arwenilla on nyt hetki näyttelytaukoa. Jyväskylään tai Seinäjoelle ehkä tullaan kyllä kun lähinäyttelyt on. Messariin tulen varmaan ilman koiraa.

Ragnarin kanssa on tarkoitus käydä Keuruulla Lekan näyttelyssä, mukaan myös Arya ja Theon.

Nanan kanssa käydään lauantaina kokeilemassa Rally-Tokon avointa luokkaa piirinmestaruuksissa. Saa nähä miten blondien käy.

Mutta seuraavaa postausta tuleekin joko lauantaina jos hyvin käy. Jos ei käy hyvin (mikä on todennäköisin vaihtoehto) niin sitten luultavasti kun se kolmas kissa tulee taloon ja on hieman kotiutunut.

Mutta eipä tässä muuta. Hyvät kesänjatkot itse kullekin :)