Belgierkkari 30.6.2018

Minun pieni kakara Arwen aloitti näyttelyuransa vaatimattomasti rodun erikoisnäyttelystä. Minua kuumotti koko kevät että näinköhän selviämme siitä kunnolla kun Arwen kiihtyy koirista niin paljon.

Mutta oltiin näyttelypaikalla melkein kaksi tuntia ennen kehien alkua ja pyörittiin kehien ympärillä tottuen hälinään. Arwenin sisko, Sisu (Qojotes Choco Tornado) oli myös paikalla ja ilmoitettuna samaan luokkaan. Sisukin onneksi haukahti muutaman kerran niin minua ei ahdistanut niin paljoa Arwenin riehumiset. Tosin Sisu rauhoittui paljon nopeammin kuin Arwen.

Mutta kyllähän minunkin kakarani rauhoittui ennen kehää. Tosin kun kiihtymys lähti niin jäljelle jäi jännitys. Pientä belgiä jännitti hirveästi kun kova tuuli heilutti telttoja, kehänauhaa ja paukutti läheistä katsomoa jossa oli joku pressukatto.

Onneksi tuomarimme Jan Ralph (Iso-Britannia) huomasi että Arwenia hieman jännittää niin osasi lähestyä juuri oikein ja puheli koko ajan rauhoittavasti. Niinpä minun pieni musta olikin syöksymässä tuomarin syliin turvaan kun minä julmasti en päästänyt. Tuomari ei syliin ottanut mutta piti hetken kainalossaan ja rauhoitteli koiraa. Minun piti näyttää hampaat mutta se johtui siitä että Arwenia jännitti olla niin kauan paikallaan. Minäkään en saanut kauaa pidettyä paikallaan. Sitten seuraavaksi kun tuomari siirtyi kauemmaksi niin kakara yritti jo kehiksen syliin. Se herätti ympärillä olevissa ihmisissä hieman naurua.

Liikkeetkin saatiin näytettyä ihan kohtuullisesti. Lopputuloksena ihana tuomarimme laittoikin kakarani ykköseksi ja vielä kunniapalkinnon kera. Urospentuja ei mustissa ollutkaan joten Arwen oli automaattisesti ROP-pentu. Kiitoksia Nanna ja Sisu seurasta ja onnea PEN-2 sijasta.

Sitten kakaralla olikin pitkä päivä kun odotettiin BIS-pentu kehää. Onneksi jäätiin. Vaikka Arwen olikin lähes lamaantunut isossa kehässä, jonkun kehän sivussa olevan avustuksella kakarani pönötti juuri sopivasti kun kehän tuomari katsoi. Pikaisen vilkaisuni mukaan se saattoi olla aiemman kehän tuomarimme Jan Ralph, mutta en ole yhtään varma. Kiitos hälle kuka ikinä olitkin.

Lopullinen tulos olikin sitten BIS-2 pentu, eikä hävitty huonolle. Voittajapentu tervu oli hirmunätti ja kokenut. Onnea heille. Eikä kyllä voitettukaan huonoa. BIS3-pentu oli nätti kikkurakarva laku jota handleroi hirmupätevän oloinen nuori neito. Toivottavasti näemme heitä vielä syksyllä näyttelyissä. Onnea heillekin. Onneksi sain FB:n puolella onniteltua koska en tajunnut siinä kehän huumassa onnitellakaan.

Yksikään oma koira ei ole ikinä edes ollut BIS-kehässä, puhumattakaan siellä sijoittumisesta. Ja vaikka tuolla olikin vähän pentuja, niin ei se KP silti erikoistuomarilta huono ole. Olen hirmuylpeä pienestä mustastani. <3

Arvostelukin oli tosi kiva. Ei oikeastaan mitään sellaista vikaa mikä ei voisi muuttua aikuistuessa. Ja ennen kaikkea "excellent temperament" jännityksestä huolimatta <3

Lisäksi saatiin gronttujen ROP-pennun kiertopalkinto pokaali

Siellä se on <3. Ihanaa kun pentutulokset näkyy nykyään tuolla.

Seuraava ilmoitettu näyttely onkin sitten Laukaa KR. Johon pitäisi aikataulut tulla justiinsa. Tulisikohan huomenna.

Kuulumisia

Hienosti mennyt tämä yritys aktivoida blogia. No jaa. Nyt on taas kaiken näköstä jännää.

Thorinin ja Nasun lapset syntyivät 27.4. Neljä poikasta joista yksi jäi pesän ulkopuolelle ja paleltui. Grannepoika Fasu, luonnonkeltainen tyttö Fanny ja mv japsi tyttö Frida. Frida jää Sannalle ja tarkoitus ensi keväänä astuttaa. Fasu ja Fanny etsii kotia. Fasulla on oma sivu blogissa.

Hain kolmannen kanini Alavudelta tässä jonkin aikaa sitten. Leijonharjastyttö Yagatira, sai nimekseen Namira. Hän on Rajalan kanilan kasvatti. Oikein hauska neiti. Vielä hieman arastelee kättä mutta "kesytykset" on menossa. Hän ei siis ole arka ja häntä on kyllä käsitelty paljon, mutta minuun hän ei vielä luota. Mutta pikkuhiljaa. Namiralla on oma sivu kanien puolella.

Sitten hain toisen kissan kaksi viikkoa sitten :D. Taikatomun Iiro Innokas eli Napo muutti luokseni asumaan. Hän on itämainen pitkäkarva, väriltään hopeatäplikäs. Ja itse asiassa kun katselin sukupuita niin Napo on Legolaksen pikkuserkku. Pojat tulivat oikein hyvin toimeen jo seuraavana päivänä kun olivat yhdessä. Napollakin on oma sivu tuolla kissat-sivun alla.

Tänään 29.6 käytiin Torolla rokottamassa Lego ja poikaset kävivät terveystarkissa. Olivat oikein terveitä tovereita. Samalla Jasmine Dietz (https://jasminenkanit.blogspot.com/?m=0) tatuoi poikaset sekä Gimlin, Thorinin, Fasun ja Sannan kanien korvat. Nyt pääsemme sitten käymään näyttelyissä paremmin. Tarkoitus olisi syksyllä käydä koko jengin kanssa Lempäälässä.

Huomenna olisi tiedossa belgierkkaria Arwenin kanssa ja paluumatkalla taas uusi kani. Kääpiöluppa uros..

Näyttelytuloksia

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoitettua taas blogiini asti. Kävimme 19.05 Jyväskylässä pet-luokassa Gimlin ja Thorinin kanssa. Tuomarina: Anniina Laakkonen

Gimli sai 95p ja täydet vitoset. Sijoittui luokkansa kolmanneksi

Thorin sai 95.5p, luokan toinen sekä vielä Paras Pet Kani 6

Varsinkin Thorin yllätti positiivisesti sillä hän ei ole mikään sylikani eikä todella kovin luottavainen käsiteltäessä. Kenties hän on vieraskorea.

Samana päivänä käytiin koirien kanssa HKK:n mätsärissä toukomarkkinoilla.

Olga: Pun-2

Nana: Pun-3

Mikko: Sin-1, BIS-5

Minun kaunis Nana <3. Kuva: Pipsa Ylönen

Kanipoikue tulossa #1

Yhteistyössä Sanna Ikosen (Linkki blogiin) kanssa meille on nyt toivottavasti tulossa kanin poikasia. Jos astutus onnistui niin noin kuukauden päästä pitäisi syntyä nahkavauvoja.

Yhdistelmänä siis Nasu x Thorin

Nasun oma sivu

Kuvan ottanut Sanna Ikonen, lainasin hänen blogistaan joka löytyy ylempää

Samaten tämäkin on Sannan ottama kuva

Nasu on siis väriltään venäläinen, oman Gimlini sisko.

Tämän emä on Minni, venäläinen ja isä Rumpali, keltamusta japanilainen

Thorin oli tässä pieni poika ja siksi näyttää niin epäsopusuhtaiselta. Mutta yritän ottaa uudemman kuvan.

Thorinin oma sivu

Thorin on keltamusta japanilainen, emä km japanilainen myös, ja isä on geneettisesti sinivalkoinen japanilainen. Isä on puhdas rex ja emä risteytys.

Mitä odotettavissa:

Thorin kantaa todennäköisesti achi-geeniä ja Nasu japanilaisgeeniä. Siispä väreissä 25% mahdollisuus/poikanen on että tulee keltamusta japsi tai mustavalkoinen japsi (kumpikin kantaisi venäläiskuviota), taikka musta tai chinchilla, jolloin kumpikin kantaisi japanilaiskuviota. Emälinjan mukaan ei ole montaa poikasta tulossa ellei Thorinilla ole ihmegeenejä.

Luonteeltaan kumpikin kani on oman väen helposti käsiteltävissä. Nasu kävi pet-näyttelyssä ja sai 93p. mikä kertoo sen että vieraskin voi käsitellä. Thorin ei ole vielä näyttelyissä käynyt, mutta nyt astutusreissulla Sannan luona on antanut käsitellä vaikka vasta jätin ukkelin sinne. Kumpikin kaneista ovat uusissa tilanteissa rohkeita, tosin eivät sellaisia Gimlin tapaisia hyper-rohkeita. 

Nasulla on Mm-harjas eli laskujeni mukaan 50% todennäköisyydellä poikasellekin tulee Mm-harjas. Siis poikasena pörröinen ja vanhetessa karva vähenee hillityksi takatukaksi

Kiinnostaako?

Varauksia otetaan vastaan sitten jos/kun poikasia syntyy ja ne ovat muutaman viikon ikäisiä. Mukaan saat lemmikkikanin paperit (sisältäen epävirallisen sukutaulun), eläinlääkärin todistuksen sekä muuta pientä kivaa. Poikaset syntyvät ja kasvavat Sannan luona tottuen käsittelyyn, koiriin ja kissaan. Isä ja emän veli nähtävissä minun luona, emä ja emänemä nähtävissä Sannan luona. 

Poikasia ei anneta häkkieläimiksi 24/7 eikä alaikäiselle ilman huoltajan suostumusta ja sitoumusta.

Pets&kids -messut. Päivä 1

Ensimmäinen päivä takana Kids&pets -messuilla. Loikin Poken ja Kennelpiirin nuorisojaoston ständien välissä. Lisäksi katsoin Sepän sirkuskoirien esitykset ja kävin kaninäyttelyn puolella.

Mikon lapsenlapsi oli ensimmäisessä näyttelyssään ROP-pentu ja sai KP. Hieno pentu, onnea Sarille ja Saanalle.

Kanien puolella Gimlin täyssisko Nasu sai 93p. ja sai sihteerin suosikki -palkinnon. Lisäksi Nasulla oli täydet vitoset joten sai kunniaruusukkeen hyvästä hoidosta. Onnea Sanna!

Thorinille on naissuunnitelmia ja sen jälkeen meinaan leikkauttaa sen. Gimlin naishaaveet jää syksylle. Pienesti haaveilen kolmannesta kanista ja teoriassa se voisi olla mahdollista jos saan Thorinin Gimlin kanssa kimppaan leikkauksen jälkeen.

Toiseksi olen pienesti miettinyt myös Thorinin luopumisesta leikkauksen jälkeen koska se pelkää vieläkin Legolasta ja vähän koiriakin. Sekin vaikeuttaa vapaanapitoa kusemisen lisäksi. Minä kun haluaisin että kanilla olisi kunnolla tilaa. Viimeinen vaihtoehto ennen luopumista on se että keksin kesällä jonkun isomman aitauksen sekä lämpöeristetyn kopin. Se mahdollistaisi paljon. (Samalla vapautuisi uuden sisäkanin paikka, kjeh)

Mutta huomenna taas messuilemaan. Tulkaas käymään :).

Kirjoitusten jälkeistä aktivoitumista

Taas on hetkinen vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mutta ei se mitään. Päivitelläänpä taas linkkilistaa ja muutenkin.

Kirjoitin historian yo-kokeen keskiviikkona, eikä mennyt hyvin. Nyt voi kuitenkin keskittyä koirajuttuihin.

Arwen on kasvanut ja oppinut talon tavoille. Nyt vain ongelmana on jonkinlainen jännittäminen uusia ihmisiä kohtaan. Toimintakyky säilyy kyllä herkkujen avulla. Mutta kun näyttelytuomari ei herkkuja anna. Siis nyt on työmaata saada pentu siihen kuntoon että näyttäisi hampaansa ilman pärinöitä ja karkausyritystä. Mutta se on edistynyt jo hienosti.

Nana potee silmätulehdusta, Olga juoksuja ja jänöt karvanlähtöä. :D. Legolaksen pitäisi päästä naisiin kasvattajalle/omistajalle kunhan saan aikaiseksi sen Hyvinkäälle viedä.

Mikon silmissä todettiin colomboma kahden silmäspesiaalin toimesta, ja colombomaa ei siis suositella jalostukseen käytettäväksi. Jännä sinänsä kun tuo olisi pitänyt näkyä jo aiemmassa silmätarkissa. Mutta näköjään se voi löytyä vanhempana. 

Minut voi löytää nyt viikonloppuna kids&pets -messuilla Jyväskylän Messukeskuksessa. Olen K-S kennelpiirin nuorisojaoston ständillä. Tervetuloa. 

Sitten lätkäisen kuvia. 

Kuvat (c) Sanna Ikonen (blogi: Erilaisilla jäljillä)

Kuinka minusta tuli belgikoiran omistaja?

Vajaa neljä vuotta sitten mentiin ensimmäistä kertaa Olgan kanssa kentälle. Tarkoitushan oli vain mennä näyttelytreeniin mutta samaan aikaan pidettiin tokotreeni johon sitten jäätiin. Koukkuunhan siinä sitten jumituttiin.

Suurin koukku oli ehkä kouluttajamme belgi. Näin ekaa kertaa elämässäni pätevää treenaamista. Tosin se oli tottispainotteista mutta rakastuin etenkin tokoon. Samalla ihastuin belgiin. Ensin ulkonäöllisesti. Myöhemmin myös muiden ominaisuuksien takia.

Ensin minulle tuli sheltti. Maailman ihanin Nana sijoituskoiraksi. Päätä löytyi enemmän kuin Olgalta. Silti omien virheiden ja Nanan (liiallisen) ohjaajaherkkyyden takia kisauramme Rally-tokossa oli loppua ennen kunnon aloitustakaan. Oma kisajännittäminen sai ensin itseni lukkoon ja sitten myös koiran.

Niimpä tuli tarve koiralle jolla riittäisi moottoria vaikka ohjaaja olisi jäässä. Samalla myös ohjaaja saisi rohkaisua kun koira toimii. Lisäksi tietysti ominaisuudet muutenkin saisivat olla ihanteelliset.

Shetlanninlammaskoirissa tällaisen yksilön löytäminen on työn ja tuurin takana. Tavallaan myös halusin avartaa omaa koiramaailmaani. Myös se vaikutti että näyttelyissä on haasteellisen paljon koiria joten pelkkä nätti ulkonäkö ei riittäisi siihen harrastukseen. Sen pitäisi myös erottua joukosta. Oli siis aika kokeilla jotain muuta kuin shelttiä.

Kuinka ollakaan päädyin sitten yhtenä iltana seikkailemaan belgikasvattajien sivuilla. Olin saanut näistä sellaisen kuvan että joko A) näykkivät turhautumistaan kentällä tai B)muuten vain ovat vaikeita pitää hallinnassa.

Siis päätin etsiä kasvattajan ja linjat tarkkaan. Malinois karsiutui heti alussa pois koska siinä olisi jo ehkä liikaa. Toiseksi pitkätukat on aina kiehtoneet enemmän. Tervu ja gronttu oli siis muunnokset joita katselin.

Monella kasvattajalla luki ettei halua koiraansa käyttöesineeksi ja toisilla luki ettei näyttelyesineeksi. Minä taas halusin koiran josta on molempiin. Viimein pitkään etsittyäni katselin alussa mainitun belgin sukua ja suvun jälkeläisiä. Törmäsin Qojotes-nimeen. Hetken jalostustietojärjestelmää tutkittuani en löytänyt mitään epämääräistä ja otin yhteyttä Kestilän Sariin vajaa vuosi sitten. Yhdistelmä vaihtui kertaalleen mutta oikeastaan tämä lopullinen olikin sellainen jota hain.

Toiveideni perusteella Sari löytikin sitten pennun joka minulle parhaiten sopisi. Nyt kun pentu on vuorokauden ollut kotona niin näyttää siltä että valinta oli oikea. Niimpä tässä nyt ollaankin sitten onnellinen belgikoiran omistaja. Ja Nana the shelttikoira pääsee opettamaan toverin tavoille.

Toivotan sisaruksille hyvää elämää ja toivottavasti nähdään jossain vaiheessa.