Viretilan hallinta -koulutus

Olin Haukkuvaarassa viretilan hallinta -luennolla jota piti Elina Will/TeamPahaSilakka. Hän on pitkän linjan koiraharrastaja-aktiivi. Hän on kilpaillut sekä tokossa, suojelussa, erikoisjäljellä että agilityssä menestyksekkäästi. Kilpailee suojelussa jopa MM-tasolla asti.

Olin kuuntelupaikalla ja myöhästyinkin muutaman minuuttisen. Muistiinpanoja kirjoittelin siis ahkerasti teoriapuolelta:


Koira ei ajattele vaan toimii vaiston, viettien ja opitun käytöksen varassa. Sillä ei ole minä-kuvaa.

Vireen oikea toiminta-alue:

Jokaisella koiralla on oma yksilöllinen toiminta-alueensa. Alhaalla on hyvin alhainen vire/ei virettä ollenkaan jolloin oppimista ei synny(lahna). Keskellä on se vire jossa koiran pitäisi olla ja ylhäällä liian korkea vire (räksytys, näykkiminen).
 
Keskellä oleva ihanteellinen virealue jaetaan kolmeen osaan. Alin on luonnollisesti matalempi kuin korkein. Näin ollen matalimmasta aloitetaan jotta koiran tekninen osaaminen muodostuu. Sitten siirrytään korkeampaan pikkuhiljaa. Ylimmässä kolmanneksessa koiralle muodostuu virekestävyyttä jota tarvitaan tokon ylemmissä luokissa ja PK:ssa.

Koska tämä on jokaisella koiralla yksilöllistä niin esim. landseer ei välttämättä ikinä yllä omalla ylimmällä kolmanneksellaan malinoisin alimmaiseenkaan viretasoon.  Ja jollain koiralla matka alimmasta tasosta ylimpään on pieni ja joillain ero on huomattava.

Mikä vietti on?

Vietti on käyttäytymismalli, vaikka yksilöllä ei olisi etukäteiskokemusta.

• Vire
• Ärsyke
• Käyttäytyminen
• Päämäärä

Saalisvietti(koulutuksessa yleensä nami- taikka lelupalkka): 

• Oppiminen mahdollista
• tuo itsevarmuutta

Ärsyke: Nopea poispäin suuntautuva liike
Käyttäytyminen: Takaa-ajo
Päämäärä: Kiinnisaaminen, alas vetäminen jne
Haitat: Kyllääntyvä vietti (Koira väsyy tai vain tottuu)

Laumavietti:

• Aina aktivoitavissa

Ärsyke: laumanjohtajan epäsuosio
Käyttäytyminen: Miellyttäminen
Päämäärä: laumanjohtajan suosioon pääseminen
Haitat: Oikea-aikainen palauttaminen vaikeuttaa
 

Puolustus"vietti"

Väistämiskäyttäytyminen:

• Vire
• Ärsyke
• käyttäytyminen
• Päämäärä
• Aktiivinen väistäminen: Menee karkuun (esim. agilityssä pakkovalssi)
• Passiivinen väistäminen: Pysähtyy/jäätyy

Reaktiivinen agressiokäyttäytyminen: 

Ärsyke: Uhka ja kuormitus
Käyttäytyminen: Reaktiivinen aggressiivisuus
Päämäärä: Uhkan väistäminen ja rauha
Haitat: Voi johtaa väistämiskäyttäytymiseen

Aktiivinen aggressio:

Ärsyke: Turhauma, konflikti, reaktiivisen aggression vahvistaminen
Käyttäytyminen: aggressiivisuus, purra, tappaa
Haitat: Alentunut oppimiskyky

Saalisturhauman synty:

1. Saalisvietti
2. Toiminta-alue ylittyy
3. Turhauma haukku
4. Aggressio
5. Alentunut oppimiskyky

Konflikti (Viettiristiriita): 

Koira joutuu kahden yhtäaikaisesti esiintyvän vietin alaiseksi

Ambivalentti: 

2 vastakkaista viettiä yhtä aikaa

Uudelleen orientoiva:

Ohjaaja vaatii hallintaa -> Koira hyökkää lähinnä olevan koiran kimppuun

Ylilyönti-käyttäytyminen:

2 yhtä voimakasta viettiä salpaa toisensa aiheuttaen täysin arvaamattoman käytöksen

Tyhjäkäynti:

• On koiran tapa suojella hermorakennetta

Vire nousee -> Siirtyy viettikäyttäytymiseen ilman ulkoista ärsykettä

Intentio: 

• Kehittymätön viettialue
• Koira kiinnostuu ärsykkeestä
• Ei vielä kykene vastaamaan toiminnalla

Vietin hallinta ja säätely:

• Laumavietti: Koiran ja ohjaajan suhde

• Perusopetus: Oikean viettivireen yhdistäminen tekniseen suoritukseen

•  Optimaalisen toimintatason vakiinnuttaminen

•  Ylikouluttaminen

Koulutuksessa käytiin myös erilaisten koirakoiden erilaisia vireongelmia läpi. Niistä en tehnyt muistiinpanoja, enkä enää ulkomuistista saa juurikaan mitään revittyä. Mutta sellainen neuvo tuli että kannattaa namipalkkakin antaa siten että koira luvan kanssa hypää vasten. Helpompi opettaa lelupalkka ja ohjaajaa vasten hyppääminen nostaa virettä esim. liikkeitten väliajoilla.

Sitten puhuttiin patoutumisesta ja vuotamisesta. Patoumaa kannattaa käyttää hyväksi lelupalkalla. Eli riehuttamisessa irti-käsky. Ohjaajan jännittyminen ja odottaminen tärkeää. Sitten samantien kun koira on odottavassa ja valppaassa tilassa eli patoutuu, niin purulle ja lelu karkuun. Harjoituksen myötä tähän kohtaan voi ruveta liittämään ensin istu käskyä ja sitten muutakin. 

Mutta oikein hyvä luento oli ja Elina oli oikein mukava, sekä kokenut luennoitsija! Näimme myös hänen koiransa Jukka-Pojan leikkimistä... Ei muuta kuin leikittämään koiria!

Rally-Toko kisat 15.05 ja päivitetyt tavoitteet

Olimme Nanan kanssa kisaamassa ensimmäistä kertaa virallisissa Rally-Tokossa. Tuloksena tuli 95p./100p. ja -1x4 Taluttimen kireydestä, sekä -1 epätarkka liike (eteen, oikealta sivulle, istu).

Erittäin ylpeä olen likasta koska ensimmäinen kisa. Sain kyllä aika paljon houkutella etenkin spiraalissa oikealle, mutta muuten kontakti kesti. Kaikista ylpein olen kuitenkin siitä, että nenä ei käynyt maassa kertaakaan!

Nyt sitten ajattelin ilmoittaa Nanan 11.6 Jattilaan molempiin kisoihin ja toivottavasti sieltä tulisi ne kaksi alon hyväksyttyä jolloin pääsisimme nousemaan avoon. Sitten kun RTK-1 on saatu niin keskityn tokoon ja yritämme sieltä saada TK-1.

Kävin PopDog.Ry:n järjestämässä Tokokokeeseen uusilla säännöillä -luennolla ja sain tarmoa nyt tokoon. Mutta en tahdo kisata molemmissa lajeissa yhtä aikaa.

Tokossa suurin ongelma on toistaiseksi palkkaamattomuus sekä paikkamakuussa "hissiliike" aloituksessa ja lopussa. Tosin se loppu ei sinänsä haittaa koska siitä on mahdollista vielä saada pisteitä. Kunhan se ei kovin montaa kertaa hisseile. Tosin tavoitteena on aina se 10 joten en anna koiran hisseillä yhtään. Palkkaamattomuuteen auttaa vain kokeenomaisten treenaaminen mutta paikkamakuuseen olen nyt saanut niin paljon ohjeita että täytyy katsoa että mikä sopii parhaiten Nanalle ja itselle.

Olgalle mietin että yritän joskus saada sillekin RTK-1 koska sanallinen kehu saattaa ehkä riittää..

Jospa sitä saisi sitten toisenkin treenikoiran jossain vaiheessa ;)

Koiranäyttelyiden järkevyydestä ja järjettömyydestä

Kauan olen jo halunnut kirjoittaa tästä. Nyt viimein sen teen. Kirjoitan tämän nyt hieman humoristisessa mielessä, yleistäen, mutta kuitenkin faktojen kera.

"Siis onko kenelläkään oikeasti niin turhaa harrastusta kuin sinulla, koirien missikisat"

Kuulin tämän koulussa, englannin tunnilla. En sanonut siihen mitään, sillä kyseiset ihmiset ovat muutenkin sokeita muiden näkemyksille. Mutta kyseinen toteamus jäi mietityttämään ja aloinkin sitten miettimään sitä.

Me kaikki tiedämme että koiranäyttelyjen ilmoittautumismaksut kulkevat siinä 35-60€ välillä. Sekin vain yhdeltä koiralta. Se ei sinänsä vielä ole paha, mutta siihen kuuluvat oheismaksut, kuten polttoaineet, majoitus, ruoka ja pakolliset ostokset näyttelypaikalla(mm. Luettelo, parkkimaksu, sisäänpääsyt jos on vähemmän koiria, sekä ne kuuluisat metrilakut) saavat hinnan kohoamaan ihan "mukaviksi".

Sitten kun miettii, että mitä sieltä normaalisti saadaan?. Sanallinen arvostelu ja mahdollisesti ehkä ruusuke(SA). Toki nätillä, oikeanrotuisella koiralla, taitavalla handlerilla ja tutuilla tuomareilla voi osua jopa pääpottiin, siihen suuresti haluttuun BIS-titteliin. Silloin palkinnoksi saadaa koiran kokoinen pokaali, ruusuke ja säkki vääränmerkkistä ruokaa joka annetaan samantien pois irvistyksen kera.

Kuva: Viivi Kautto

Mitä järkeä sitten on matkustaa toiselle puolelle maata taikka mannerta, vain pyörähtääkseen kehässä?

No eihän siinä ole järkeä jos sitä pikaisesti miettii. Maksat satoja euroja siitä että pääset näyttämään tuhansien eurojen arvoista rotupiskiäsi matolle, joka ei edes ole yleensä punainen. Tai joissain tapauksissa kyseessä on polveen asti ylttävä heinikko jossa sen piskin liikkeet ei näy. Sitten kirotaan kun taas nuo yhdet sekasikiöpiskit pärjäsi kun kasvattaja tunsi tuomarin. Anti olla sitten kun tulee se oma tuomarisuosikki jolloin koira on ROP. "Nyt oli kyllä asiallinen tuomari, joka tuntee rodun". Siihen päälle haukutaan muut vielä kaksinaismoralisteiksi :D

Miksi sitten Suomessa käydään näyttelyissä asukaslukuun suhteutettuna melkein eniten Euroopassa?

Ensi alkuun kysymys saattaa oikeasti kuullostaa kummalliselta.. Niin että miksi???

Asiaa pitää nyt tarkastella syvemmin. Mietin asiaa melkein koko eilisen päivän Kangasniemi KR -näyttelyssä.

1. Koirien sosiaalistaminen on erittäin kätevää

• Autot ja muut kulkuvälineet näyttelyyn mentäessä
• Toisia koiria näkyy.. paljon
• Ihmisiin tottuminen ja vieraan ihmisen käsittelyyn oppiminen
• Odottaminen yksin häkissä ennen omaa kehää(on siis hyvä eroahdistuksen ehkäisykeino)
• Ennen kaikkea koira oppii tekemään yhteistyötä handlerin kanssa
• Erilaiset sääolosuhteet ulkonäyttelyissä
• Ääniä kuuluu (huutavat kehätoimitsijat, haukkuvat koirat jne.)
• Hajujakin on paljon

2. Yhdessäolo koiran/koirien kanssa tekee niin ihmiselle kuin koirallekin hyvää 

3. Ihminenkin pääsee harjoittamaan sosiaalisia taitojaan, kun näkee tuntemattomia ihmisiä

4. Ulkonäyttelyissä tulee rutkasti ulkonaoloa, mikä on terveellistä

5. Näyttelyissä käyvät ihmiset oppivat soveltamaan

• Kuinka saada teltta pysymään paikallaan jos ei saa tappeja kiinni esim.pohjan takia?
• Millä harjata kenneltytön hiukset ilman hiusharjaa? (No, koirien harjoilla tietysti)
• Kuinka saada huonokulmauksinen koira seisomaan edukseen?
• Mihin pistää nakinpala jos ei ole taskuja eikä erillistä namitaskua?

6. Kielitaito paranee kun pyörii koko päivän ulkomaalaisen tuomarin kehässä jokaisena viikonloppuna

7. Tietoa yksilöistä, roduista ja koko lajista (Vaikka niin moni rotu onkin pilattu näyttelyissä, niin näyttelyissä on mahdollista myös korjata vanhoja ihanteita jos on rohkea tuomari, jolla on järki päässä)

8. Myyntikojuista saattaa löytyä halvalla jotain oikeasti käytännöllistä ja tarpeellista

9. Se suuri onnistumisen tunne kun handlaat BIS-kehässä sijoittuneiden joukkoon sen vaikeasti esitettävän koiran(Oli se sitten kasvis, vetsku tai varsinainen BIS-kehä). Sitä ei voi sanoin kuvailla, se pitää kokea

10. Ennen kaikkea ne ystävyyssuhteet jotka alkavat näyttelyistä ja kestävät koko loppuiän <3

Ehkä ne näyttelyt sittenkin ovat ihan ok, vai?

Tähän päädyin minä, koukussa olen ja joka näyttelyssä vain koukkuunnun lisää.

Koiranjalostus elää tällä hetkellä murrostilaa. Sairaiden rotujen huonoon terveystilanteeseen ollaan puuttumassa, mutta riittääkö se ja ollaanko jo myöhässä ainakin joidenkin rotujen kohdalla? Ulkomuototuomareilla on paljon sananvaltaa, mutta ei riitä että vain muutama tuomari alkaa palkitsemaan esim.pitempikuonoisempia mopseja, sillä nämä tuomarit haukutaan lyttyyn. Kaikkien tuomareiden pitäisi ruveta ajattelemaan enemmän koiran terveyttä kuin sitä mikä miellyttää omaa silmää.

Mutta ajat ovat muuttumassa, toivottavasti parempaan suuntaan...