Nimipohdintoja

Havahduin siihen että "Path of Life" nimi on kolmiosainen ja siten aika epäkäytännöllinen. Siispä. Nyt vielä ennen ensimmäisiä poikasia muokataan se "Elämäntien". Melkein sama kuin virallinen kennelnimeni mutta kuitenkin eri. 

Lamiran poikasten nimet riippuvat nyt sukupuolista. Jos kaikki ovat poikia niin heistä tulee poliitikkoja. Jos siellä on yksikin tyttö niin sitten mietitään uusiksi. 

Tuossa on tuo japsi joka tulee jäämään itselle, sukupuolesta riippumatta. 

Lamiran poikaset syntyneet!

Lamira pyöräytti tapaninpäivänä 26.12.2018 neljä poikasta joista yksi valitettavasti paleltui. Kolme poikasta ovat kuitenkin vieläkin hengissä ja Lamira ilmeisesti hoitaa niitä hyvin. Painoja en ole päässyt punnitsemaan kun en itse ole kotona. Äiti on hoitanut kaneja.

Näyttäisi siltä että pesässä olisi kaksi sinikeltaista japsia ja yksi keltamusta japsi. Varma en vielä ole. Juuri saamani tiedon mukaan Lamiran täysveli kuitenkin kantaa x-kirjavuutta. Joten saa nähdä uskallanko näitä ekoja kasvattejani jalostukeen käyttää. Vai myynkö vain joko lemmikiksi taikka valkoisten sinisilmien kasvatukseen.. Harmi kun sain kuulla vasta poikasten synnyttyä. Mutta sellaista se on näitten kanssa.

Poikasten tietoja tarkemmin: https://loveonpaws.blogspot.com/p/suunnitelmissa.html?m=0

Rauhallista joulua

"Joulu on taas, kulkuset soi jossakin äiti, lastaan seimeen kapaloi Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen tulkoon rakkaus, ihmisrintaan Silloin joulu luonamme on"

Suomi 101v ja Lamiran kuulumisia.

"Tää kansa vakavanha on
kuin kallio.
Sen kalliolle Luoja loi,
se elää ja se kuolla voi
eest' esivallan, ruhtinaan
ja isiensä maan.
kuin kallio.

Sen onni on vaan tyyni työ;
mut ennen pettuleivän syö
se omalt' uutispelloltaan
kuin vehnää vierahan.
kuin kallion.

Sill' on vaan yksi, yksi maa.
Tää kansa kieltään rakastaa
ja lakejaan ja laulujaan
ja isäin muistojaan.
kuin kallio.

Se pyrkii päivään, valohon,
sen valta valtaa hengen on,
ei valtaa tykkein tuiskuvain,
ei miesten miljoonain.
kuin kallio.

Se seisoo Pohjan lumessa
kuin valon rintavartia,
se talvi-öissä taistelee
tai kaatuu paikalleen.
kuin kallio.

Se voidaan pirstaks pilkkoa
ja voittaa väkivoimalla, -
mut sentään juurta kallion
sen pienin pirsta on."

- Eino Leino

Kuva Poliisin arkistoista

Näillä sanoilla hyvää itsenäisyyspäivää. Kunnioittakaamme veteraaniemme työtä ja vaalikaamme itsenäisyytemme rippeitä.

Sitten siihen minkä takia tämän varmaan avasit. Elikkäs Lamiran kuulumisia. Lamiralla on noussut ruokahalu hirveästi eikä ole antanut Fasun enää astua kun olen pari kertaa kokeillut. Vähän veikkaisin että sieltä saattaa joulupupuja tulla :D.

Karnevaalituloksia, kanin astutusta ja Jyväskylä KV.

Kuinka ollakaan unohdan aina kirjoittaa yksittäisistä tapahtumista niin nyt on taas monta asiaa mitä pitää muistaa kirjoittaa.

Ensinnäkin, Arwen sai Jyväskylä KV näyttelystä sertin kun oli PN-3. Tuomari Kim Vigsö Nielsen, Tanska, kehui Arwenia vielä PN-kehässä hirveästi. JKL oli nyt ensimmäinen näyttely jossa en itse esittänyt ja sehän meni erittäin hyvin. Seuraavat näytelmät onkin kohta jo messarissa.

Seuraava asia olikin kanikarnevaalit. Suomen kanihyppääjät RY:n ja Keski-Suomen kani- ja jyrsijäyhdistyksen yhteistyönäyttely. Pet-näyttelyssä kilpailtiin Keski-Suomen Voittaja 2018 -tittelistä.

Paikalle olin ilmoittanut kaikki kanit ja Lamiran jälki-ilmona. Viime hetkellä jätin Namiran kotiin koska se on lihakseton rääpäle vieläkin. Jokainen kanini sai jonkinlaiset kunniamaininnat, en muista niitä edes. Mutta parhaimmat pisteet vetivät Gimli 95p. ja Lamira. 96,5p.

Muut tiputtivat karvaa, oli värjäytyneitä tassuja, ja osa aika lihaksettomassa kunnossa. Belgialaiset jopa kehityksessä jäljessään mikä sai minut paniikinomaisesti pohtimaan ruokintaa. Päädyin siihen että madotan tyypit ja vaihdan ylivuotisen heinän parempaan. Mahdollisesti syötän sitten Racing Junior Prota jos nuo ei toimi.

Gimli oli jälleen LKV4 ja Lamira LKV2, ja vielä PPK2. Jestas se PPK1 oli hieno. 13 vuotias kani ja junnu näytteilleasettaja. Ei hävinnyt Lamira todellakaan huonolle.

No anyways sitten paritettiinkin kaneja. Bumba lähti Sannan matkaan (Erilaisilla jäljillä) kokeilemaan iltaa Fridan kanssa. Frida siis Thorinin tytär ja Fannin ja Fasun sisko. Minä taas nappasin Fasun Nennalta (Windfall's kanila) ja sen paritan Lamiralle. Tänään astuikin kahdesti mutta vähän epäilen onnistuiko kun ei Fasu karvatuppoa nykäissyt. Kellahti kuitenkin molemmilla kerroilla.

Siitä parituksesta tulee lisätietoa myöhemmin kun saan laskettua mahdolliset värit. Vissiin ainakin japsilapsia olisi tulossa. Ja rokkitukkia :D.

Ei kuvia tähän postaukseen kun en jaksa kännykällä alkaa säätämään.

Erittäin alustavia kyselyjä otetaan vastaan jo noista Lamiran poikasista.

Siauliai/Valmiera 06.-07.10.2018 Strömssireissu

Sakiain jälkimmäisenä näyttelyaamuna päätin että seuraava on sitten Siauliai. Kannattiko? Ehkä ei.

Perjantai-aamuna kello 3am herätys ja Lappeenrannan Abc:lle. Tungettiin koirat seuralaiseni pieneen Nissaniin. Mukana oli minun Arwen ja seuralaisen Mini-landseer. Ennen kuin selvittiin edes Helsinkiin asti, meinasi auto keittää ja hirvikolarikaan ei ihan hirveän kaukana ollut.

Satamaan kuitenkin selvittiin, vaan sitten alkoikin seuraavat kuumotukset. Merenkäynti näytti nimittäin hyvinkin hurjalta. 

Kuva ei tee oikeutta aalloille

Laiva keinutti harvinaisen paljon, ja oikeasti teki välillä pahaa. Istuessa ei ollut niin paha, mutta kävellessä.. Hyh. Onneksi siitä selvittiin kuitenkin eivätkä koiratkaan olleet oksentaneet. Autokin selvisi hengissä sitten kun maissa lisättiin vettä.

Ainazista muutama kilometri Pärnuuseen päin. Suomalaisten näyttelymatkalaisten vakiokuvauspaikka.

Vakioitunut pissatuspaikka

Illalla pimeän jo laskeuduttua saavuttiin viimein majapaikkaamme Naujoji Akmeneen Liettuaan. Auto oli yhä hengissä, vaikka murros hieman reistailikin. Yö nukuttiin vallan rauhallisesti. Tai oikeastaan minä ja Arwen nukuttiin. Lauantaina näyttelypaikalle Siauliaihin. Harmi kun en tajunnut ottaa siitä näyttelypaikasta kuvia. 

Muistaakseni matkalla Siauliaihin

Siauliaista tuli sileä ERI, syynä junnukoiran laihuus ja keskeneräisyys. Muuten tuomari oli oikein mukava ja piti Arskasta. Ilmeisesti paikalla ollut vanhempi junnukoira Suomesta oli ROP joten ei me huonolle hävitty.

Seuralaiskoira Mini repäisi sertin ja valioitui Liettuaan joten päätettiin sitten että lähdetään sunnuntaina Valmieraan. Mentiin majapaikalle ja seurusteltiin paikallisen nuorison kanssa. Eikä Arwen säikähdellyt juurikaan takaapäin hyökkääviä lapsia.

Sunnuntai-aamuna ennen kukonpierua lähdettiin Valmieraan ja siellä jätettiin menemästä kehään kun Arskan stressilukemat oli huikeat. Mini onneksi sertin sai ja valioitui Latviaankin. Onnea Mini ja omistaja.

Takaisin Suomeen tultiin yötä myöten kun saatiin laiva vaihdettua. Oli rankka reissu ja auto hajosi onneksi vasta Suomen puolella. Arwen oli kaikesta muusta paniikista huolimatta oikein pätevä maailmanmatkaaja. Joskin reissun jälkeen paloitteli passinsa :D

PET Lempäälä 29.9

Lempäälän näyttelyaamuna lähdettiin kukonpierun aikaan ajamaan. Kaneja oli mukana peräti seitsemän, minulta Gimli, Thorin, Fasu, Fanni ja Namira, sekä Sannalta (http://mahtivahdinminette.blogspot.com/) Minni ja Frida.

Kuva: Sanna Ikonen

-Yagatira (Namira) 92,5p + kunniamaininta käsiteltävyydestä
-Thorin 94p + sylikani-sponsoripalkinto
-Minni 94p + erikoispalkinto rokkimummo
-Fasu 94p
-Gimli 94p, luokkavoitto 6
-Frida 95,5p, luokkavoitto 2, Paras Pet-kani 5
-Fanni 96p, kunniamaininta täydet vitoset, luokkavoitto 1, Paras Pet-kani 1!

Fanni
Kuva: Sanna Ikonen

Kaiken kaikkiaan kaikki jänöset olivat oikein päteviä. Kaikki antoi pyöritellä eivätkä myöskään stressanneet hirmuisesti. 

Thorinin kolmesta jälkeläisestä kaksi oli kuuden parhaassa joukossa <3

Seuraava näyttely onkin sitten Keski-Suomen Voittaja kanikarnevaalien yhteydessä. Sinne on nyt sitten koko jengi ilmotettuna.

Sakiai 18.-19.08

Käytiin Liettuan maassa näytelmissä Olgan ja Arwenin kanssa

Tuloksena Olgalle lauantaina sileä ERI, tuomari Audrone Babienskiene
Arwen oli VSP ja sai ensimmäisen junnusertin

Arwen ja junnuserti meren rannalla

Sunnuntaina Arwen sai huonon tuomarikokemuksen sillä Audrone Babienskiene antoi neidolle EVA:n. Tai siis huono kokemus johtui siitä että tuomari pelkäsi Arskaa kuollakseen ja epävarmana tyttösenä Aaska imi itseensä ja murisi tuomarille. Onneksi Olga oli kuitenkin ROP ja sai valioitumissertin. Olga nyt siis vahvistusta vaille LT MVA. Arwen on nyt junnusertin päässä valiosta.

Hikistä tilannepäivitystä

Noniin, terveisiä helv.. Suomen kesästä vaan. Sentään nyt yöllä ukkosen jälkeen on jo viileämpi. Mutta kuulemma viikonlopun yli vielä tämä aivot tappava tropiikki kestää. Siispä skippaamme Arskan kanssa jälleen yhden näyttelyn. Viime viikolla Porvoo RN ja huomisen Savo Show'n.

Autossani ei toimi puhallinkaan kunnolla kun työntää melko lämmintä ilmaa. Lisäksi kuskin puoleista ikkunaa ei saa avata kun sitä ei sitten saa auki. Kolmanneksi unohdin hakea viilennysalustat postista ja kaiken lisäksi valoherkät silmäni tuntuvat olevan nyt vielä herkemmät kuin yleensä. Johtunee varmaan siitä että on joka päivä niin kirkasta. Aurinkolasitkaan ei tunnu enää himmentävän yhtään. Jatkuva päänsärky ei tunnu hyvälle, vaikka siihen onkin jo tottunut. Sähköisyys ei nyt helpota asiaa yhtään. Äitin piti tulla alunperin mukaan kuskiksi mutta nyt kun hän estyi niin olisin joutunut ajamaan itse päänsärkyineni

Mutta se siitä valittamisesta. Fasu löysi aivan ihanan kodin Nennan luota. Blogi löytyy tuolta linkkilistalta, Windfalls kanila. Poika on ollut oikein reipas pieni tutkimusmatkailija. Hän on nyt sijoituksessa ja Fasua meinaan käyttää Namiralle ensi keväänä. Jos Namira kantaa achia niin sieltä pitäisi tulla sinivalkoista, keltamustaa ja mustavalkoista japsia, samaten luonnonkeltaista ja grannea. Mm-harjaksilla myöskin. Ne voi olla sitten ihan hauskan näköisiä.

Kahden viikon päästä olisi Sakiain 2xCAC näyttely Liettuassa. Sinne ollaan Olgan ja Arwenin kanssa menossa. Arwen jos onnistuu saamaan kaksi luokkavoittoa ja junnusertit, valioituu Liettuan junnuvalioksi. Samaten jos Olga saa sertin edes jompanakumpana päivänä niin valioituu Liettuan valioksi. Jos sellainen ihme tapahtuu että molemmat saa valiot niin sitten on kyllä valiokakkua tarjolla :D.

Ensimmäinen junnuluokan näyttely, en yhtään tiedä mitä odottaa. Mutta peukut pystyssä. Ensiviikolla olisi vielä Lappeenranta RN mutta saa nähdä jaksaako sinnekään jos ei viilene.  Harmittaa ihan hirveästi kun tykkään näyttelyistä niin paljon. Mutta koiran ja oma hyvinvointi on kuitenkin tärkeämpi kuin pölynkerääjät kaapissa.

Joten palataanpas asiaan jossain vaiheessa, luultavasti Liettuan jälkeen.

Laukaa KR 15.07

Käytiin Arwenin kanssa pyörähtämässä Laukaan näyttelyssä. Nana oli myös turistina mukana. Arwenia en ehtinyt kävelyttämällä rauhoittaa mutta rauhoittui onneksi häkkiin. 

Kehässä pentu toimi oikein mainiosti, ravaten lähes puhtaasti ja pönöttäen oikein hienosti. Hampaatkin näytettiin nätisti. Tuloksena tänään jälleen ROP-pentu ja KP

"8,5months, very good type. Lower size. Feminine head, nice ears&expression. Correct bite. Good bone for age. Short body. Moves with drive. Promising coat&colour. Nice temperament."

Tuomari: Mette Tufte, Norja

Tuomari oli mukava ja asiallinen, käsitteli koiria nätisti. Tiukka täti tosin, ei näyttänyt kovin moni saavan SA:ta. Siispä ihan kiva tulos kyllä. 

Seuraavaksi olisi tiedossa yksi näyttelyvapaa viikonloppu, minkä jälkeen alkaakin sitten kuuden näyttelyviikonlopun putki :D. Ei vitsi nautin. Tykkään näyttelyistä xD. 

Vaikka hyvinvointini olikin tänään aikalailla vaakalaudalla. Kotiin ajaessani jäätävä päänsärky, taju meinasi lähtee ja oksetti. Varmaankin auringonpistos. Tai alkava nestehukka. Helpotti kun käytiin uimassa. Nanankin vedin surutta veteen vaikka se ei juuri nauttinutkaan asiasta :D. 

Gimli x Luna

Gimli lähtee naisiin tässä lähipäivinä. Partnerina kääpiöluppa naaras Luna Night "Luna". Luna on väriltään sininen. Lunan paras pet-tulos on 92,5p.

Kuva: Nenna Vertainen

Kuva: Nenna Vertainen

Laskujeni mukaan sieltä voi tulla mustaa, luonnonharmaata, luonnonkeltaista sekä madagascaria, jotka kantavat sinistä. Voi tulla myös ylläreitä :D. Mahdollisuus on myös Mm-harjakseen.

Poikaset kasvavat Nennan luona Äänekoskella. Kaikki mahdolliset kyselyt sitten sinne. Nennan blogi

Belgierkkari 30.6.2018

Minun pieni kakara Arwen aloitti näyttelyuransa vaatimattomasti rodun erikoisnäyttelystä. Minua kuumotti koko kevät että näinköhän selviämme siitä kunnolla kun Arwen kiihtyy koirista niin paljon.

Mutta oltiin näyttelypaikalla melkein kaksi tuntia ennen kehien alkua ja pyörittiin kehien ympärillä tottuen hälinään. Arwenin sisko, Sisu (Qojotes Choco Tornado) oli myös paikalla ja ilmoitettuna samaan luokkaan. Sisukin onneksi haukahti muutaman kerran niin minua ei ahdistanut niin paljoa Arwenin riehumiset. Tosin Sisu rauhoittui paljon nopeammin kuin Arwen.

Mutta kyllähän minunkin kakarani rauhoittui ennen kehää. Tosin kun kiihtymys lähti niin jäljelle jäi jännitys. Pientä belgiä jännitti hirveästi kun kova tuuli heilutti telttoja, kehänauhaa ja paukutti läheistä katsomoa jossa oli joku pressukatto.

Onneksi tuomarimme Jan Ralph (Iso-Britannia) huomasi että Arwenia hieman jännittää niin osasi lähestyä juuri oikein ja puheli koko ajan rauhoittavasti. Niinpä minun pieni musta olikin syöksymässä tuomarin syliin turvaan kun minä julmasti en päästänyt. Tuomari ei syliin ottanut mutta piti hetken kainalossaan ja rauhoitteli koiraa. Minun piti näyttää hampaat mutta se johtui siitä että Arwenia jännitti olla niin kauan paikallaan. Minäkään en saanut kauaa pidettyä paikallaan. Sitten seuraavaksi kun tuomari siirtyi kauemmaksi niin kakara yritti jo kehiksen syliin. Se herätti ympärillä olevissa ihmisissä hieman naurua.

Liikkeetkin saatiin näytettyä ihan kohtuullisesti. Lopputuloksena ihana tuomarimme laittoikin kakarani ykköseksi ja vielä kunniapalkinnon kera. Urospentuja ei mustissa ollutkaan joten Arwen oli automaattisesti ROP-pentu. Kiitoksia Nanna ja Sisu seurasta ja onnea PEN-2 sijasta.

Sitten kakaralla olikin pitkä päivä kun odotettiin BIS-pentu kehää. Onneksi jäätiin. Vaikka Arwen olikin lähes lamaantunut isossa kehässä, jonkun kehän sivussa olevan avustuksella kakarani pönötti juuri sopivasti kun kehän tuomari katsoi. Pikaisen vilkaisuni mukaan se saattoi olla aiemman kehän tuomarimme Jan Ralph, mutta en ole yhtään varma. Kiitos hälle kuka ikinä olitkin.

Lopullinen tulos olikin sitten BIS-2 pentu, eikä hävitty huonolle. Voittajapentu tervu oli hirmunätti ja kokenut. Onnea heille. Eikä kyllä voitettukaan huonoa. BIS3-pentu oli nätti kikkurakarva laku jota handleroi hirmupätevän oloinen nuori neito. Toivottavasti näemme heitä vielä syksyllä näyttelyissä. Onnea heillekin. Onneksi sain FB:n puolella onniteltua koska en tajunnut siinä kehän huumassa onnitellakaan.

Yksikään oma koira ei ole ikinä edes ollut BIS-kehässä, puhumattakaan siellä sijoittumisesta. Ja vaikka tuolla olikin vähän pentuja, niin ei se KP silti erikoistuomarilta huono ole. Olen hirmuylpeä pienestä mustastani. <3

Arvostelukin oli tosi kiva. Ei oikeastaan mitään sellaista vikaa mikä ei voisi muuttua aikuistuessa. Ja ennen kaikkea "excellent temperament" jännityksestä huolimatta <3

Lisäksi saatiin gronttujen ROP-pennun kiertopalkinto pokaali

Siellä se on <3. Ihanaa kun pentutulokset näkyy nykyään tuolla.

Seuraava ilmoitettu näyttely onkin sitten Laukaa KR. Johon pitäisi aikataulut tulla justiinsa. Tulisikohan huomenna.

Kuulumisia

Hienosti mennyt tämä yritys aktivoida blogia. No jaa. Nyt on taas kaiken näköstä jännää.

Thorinin ja Nasun lapset syntyivät 27.4. Neljä poikasta joista yksi jäi pesän ulkopuolelle ja paleltui. Grannepoika Fasu, luonnonkeltainen tyttö Fanny ja mv japsi tyttö Frida. Frida jää Sannalle ja tarkoitus ensi keväänä astuttaa. Fasu ja Fanny etsii kotia. Fasulla on oma sivu blogissa.

Hain kolmannen kanini Alavudelta tässä jonkin aikaa sitten. Leijonharjastyttö Yagatira, sai nimekseen Namira. Hän on Rajalan kanilan kasvatti. Oikein hauska neiti. Vielä hieman arastelee kättä mutta "kesytykset" on menossa. Hän ei siis ole arka ja häntä on kyllä käsitelty paljon, mutta minuun hän ei vielä luota. Mutta pikkuhiljaa. Namiralla on oma sivu kanien puolella.

Sitten hain toisen kissan kaksi viikkoa sitten :D. Taikatomun Iiro Innokas eli Napo muutti luokseni asumaan. Hän on itämainen pitkäkarva, väriltään hopeatäplikäs. Ja itse asiassa kun katselin sukupuita niin Napo on Legolaksen pikkuserkku. Pojat tulivat oikein hyvin toimeen jo seuraavana päivänä kun olivat yhdessä. Napollakin on oma sivu tuolla kissat-sivun alla.

Tänään 29.6 käytiin Torolla rokottamassa Lego ja poikaset kävivät terveystarkissa. Olivat oikein terveitä tovereita. Samalla Jasmine Dietz (https://jasminenkanit.blogspot.com/?m=0) tatuoi poikaset sekä Gimlin, Thorinin, Fasun ja Sannan kanien korvat. Nyt pääsemme sitten käymään näyttelyissä paremmin. Tarkoitus olisi syksyllä käydä koko jengin kanssa Lempäälässä.

Huomenna olisi tiedossa belgierkkaria Arwenin kanssa ja paluumatkalla taas uusi kani. Kääpiöluppa uros..

Näyttelytuloksia

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoitettua taas blogiini asti. Kävimme 19.05 Jyväskylässä pet-luokassa Gimlin ja Thorinin kanssa. Tuomarina: Anniina Laakkonen

Gimli sai 95p ja täydet vitoset. Sijoittui luokkansa kolmanneksi

Thorin sai 95.5p, luokan toinen sekä vielä Paras Pet Kani 6

Varsinkin Thorin yllätti positiivisesti sillä hän ei ole mikään sylikani eikä todella kovin luottavainen käsiteltäessä. Kenties hän on vieraskorea.

Samana päivänä käytiin koirien kanssa HKK:n mätsärissä toukomarkkinoilla.

Olga: Pun-2

Nana: Pun-3

Mikko: Sin-1, BIS-5

Minun kaunis Nana <3. Kuva: Pipsa Ylönen

Kanipoikue tulossa #1

Yhteistyössä Sanna Ikosen (Linkki blogiin) kanssa meille on nyt toivottavasti tulossa kanin poikasia. Jos astutus onnistui niin noin kuukauden päästä pitäisi syntyä nahkavauvoja.

Yhdistelmänä siis Nasu x Thorin

Nasun oma sivu

Kuvan ottanut Sanna Ikonen, lainasin hänen blogistaan joka löytyy ylempää

Samaten tämäkin on Sannan ottama kuva

Nasu on siis väriltään venäläinen, oman Gimlini sisko.

Tämän emä on Minni, venäläinen ja isä Rumpali, keltamusta japanilainen

Thorin oli tässä pieni poika ja siksi näyttää niin epäsopusuhtaiselta. Mutta yritän ottaa uudemman kuvan.

Thorinin oma sivu

Thorin on keltamusta japanilainen, emä km japanilainen myös, ja isä on geneettisesti sinivalkoinen japanilainen. Isä on puhdas rex ja emä risteytys.

Mitä odotettavissa:

Thorin kantaa todennäköisesti achi-geeniä ja Nasu japanilaisgeeniä. Siispä väreissä 25% mahdollisuus/poikanen on että tulee keltamusta japsi tai mustavalkoinen japsi (kumpikin kantaisi venäläiskuviota), taikka musta tai chinchilla, jolloin kumpikin kantaisi japanilaiskuviota. Emälinjan mukaan ei ole montaa poikasta tulossa ellei Thorinilla ole ihmegeenejä.

Luonteeltaan kumpikin kani on oman väen helposti käsiteltävissä. Nasu kävi pet-näyttelyssä ja sai 93p. mikä kertoo sen että vieraskin voi käsitellä. Thorin ei ole vielä näyttelyissä käynyt, mutta nyt astutusreissulla Sannan luona on antanut käsitellä vaikka vasta jätin ukkelin sinne. Kumpikin kaneista ovat uusissa tilanteissa rohkeita, tosin eivät sellaisia Gimlin tapaisia hyper-rohkeita. 

Nasulla on Mm-harjas eli laskujeni mukaan 50% todennäköisyydellä poikasellekin tulee Mm-harjas. Siis poikasena pörröinen ja vanhetessa karva vähenee hillityksi takatukaksi

Kiinnostaako?

Varauksia otetaan vastaan sitten jos/kun poikasia syntyy ja ne ovat muutaman viikon ikäisiä. Mukaan saat lemmikkikanin paperit (sisältäen epävirallisen sukutaulun), eläinlääkärin todistuksen sekä muuta pientä kivaa. Poikaset syntyvät ja kasvavat Sannan luona tottuen käsittelyyn, koiriin ja kissaan. Isä ja emän veli nähtävissä minun luona, emä ja emänemä nähtävissä Sannan luona. 

Poikasia ei anneta häkkieläimiksi 24/7 eikä alaikäiselle ilman huoltajan suostumusta ja sitoumusta.

Pets&kids -messut. Päivä 1

Ensimmäinen päivä takana Kids&pets -messuilla. Loikin Poken ja Kennelpiirin nuorisojaoston ständien välissä. Lisäksi katsoin Sepän sirkuskoirien esitykset ja kävin kaninäyttelyn puolella.

Mikon lapsenlapsi oli ensimmäisessä näyttelyssään ROP-pentu ja sai KP. Hieno pentu, onnea Sarille ja Saanalle.

Kanien puolella Gimlin täyssisko Nasu sai 93p. ja sai sihteerin suosikki -palkinnon. Lisäksi Nasulla oli täydet vitoset joten sai kunniaruusukkeen hyvästä hoidosta. Onnea Sanna!

Thorinille on naissuunnitelmia ja sen jälkeen meinaan leikkauttaa sen. Gimlin naishaaveet jää syksylle. Pienesti haaveilen kolmannesta kanista ja teoriassa se voisi olla mahdollista jos saan Thorinin Gimlin kanssa kimppaan leikkauksen jälkeen.

Toiseksi olen pienesti miettinyt myös Thorinin luopumisesta leikkauksen jälkeen koska se pelkää vieläkin Legolasta ja vähän koiriakin. Sekin vaikeuttaa vapaanapitoa kusemisen lisäksi. Minä kun haluaisin että kanilla olisi kunnolla tilaa. Viimeinen vaihtoehto ennen luopumista on se että keksin kesällä jonkun isomman aitauksen sekä lämpöeristetyn kopin. Se mahdollistaisi paljon. (Samalla vapautuisi uuden sisäkanin paikka, kjeh)

Mutta huomenna taas messuilemaan. Tulkaas käymään :).

Kirjoitusten jälkeistä aktivoitumista

Taas on hetkinen vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mutta ei se mitään. Päivitelläänpä taas linkkilistaa ja muutenkin.

Kirjoitin historian yo-kokeen keskiviikkona, eikä mennyt hyvin. Nyt voi kuitenkin keskittyä koirajuttuihin.

Arwen on kasvanut ja oppinut talon tavoille. Nyt vain ongelmana on jonkinlainen jännittäminen uusia ihmisiä kohtaan. Toimintakyky säilyy kyllä herkkujen avulla. Mutta kun näyttelytuomari ei herkkuja anna. Siis nyt on työmaata saada pentu siihen kuntoon että näyttäisi hampaansa ilman pärinöitä ja karkausyritystä. Mutta se on edistynyt jo hienosti.

Nana potee silmätulehdusta, Olga juoksuja ja jänöt karvanlähtöä. :D. Legolaksen pitäisi päästä naisiin kasvattajalle/omistajalle kunhan saan aikaiseksi sen Hyvinkäälle viedä.

Mikon silmissä todettiin colomboma kahden silmäspesiaalin toimesta, ja colombomaa ei siis suositella jalostukseen käytettäväksi. Jännä sinänsä kun tuo olisi pitänyt näkyä jo aiemmassa silmätarkissa. Mutta näköjään se voi löytyä vanhempana. 

Minut voi löytää nyt viikonloppuna kids&pets -messuilla Jyväskylän Messukeskuksessa. Olen K-S kennelpiirin nuorisojaoston ständillä. Tervetuloa. 

Sitten lätkäisen kuvia. 

Kuvat (c) Sanna Ikonen (blogi: Erilaisilla jäljillä)

Kuinka minusta tuli belgikoiran omistaja?

Vajaa neljä vuotta sitten mentiin ensimmäistä kertaa Olgan kanssa kentälle. Tarkoitushan oli vain mennä näyttelytreeniin mutta samaan aikaan pidettiin tokotreeni johon sitten jäätiin. Koukkuunhan siinä sitten jumituttiin.

Suurin koukku oli ehkä kouluttajamme belgi. Näin ekaa kertaa elämässäni pätevää treenaamista. Tosin se oli tottispainotteista mutta rakastuin etenkin tokoon. Samalla ihastuin belgiin. Ensin ulkonäöllisesti. Myöhemmin myös muiden ominaisuuksien takia.

Ensin minulle tuli sheltti. Maailman ihanin Nana sijoituskoiraksi. Päätä löytyi enemmän kuin Olgalta. Silti omien virheiden ja Nanan (liiallisen) ohjaajaherkkyyden takia kisauramme Rally-tokossa oli loppua ennen kunnon aloitustakaan. Oma kisajännittäminen sai ensin itseni lukkoon ja sitten myös koiran.

Niimpä tuli tarve koiralle jolla riittäisi moottoria vaikka ohjaaja olisi jäässä. Samalla myös ohjaaja saisi rohkaisua kun koira toimii. Lisäksi tietysti ominaisuudet muutenkin saisivat olla ihanteelliset.

Shetlanninlammaskoirissa tällaisen yksilön löytäminen on työn ja tuurin takana. Tavallaan myös halusin avartaa omaa koiramaailmaani. Myös se vaikutti että näyttelyissä on haasteellisen paljon koiria joten pelkkä nätti ulkonäkö ei riittäisi siihen harrastukseen. Sen pitäisi myös erottua joukosta. Oli siis aika kokeilla jotain muuta kuin shelttiä.

Kuinka ollakaan päädyin sitten yhtenä iltana seikkailemaan belgikasvattajien sivuilla. Olin saanut näistä sellaisen kuvan että joko A) näykkivät turhautumistaan kentällä tai B)muuten vain ovat vaikeita pitää hallinnassa.

Siis päätin etsiä kasvattajan ja linjat tarkkaan. Malinois karsiutui heti alussa pois koska siinä olisi jo ehkä liikaa. Toiseksi pitkätukat on aina kiehtoneet enemmän. Tervu ja gronttu oli siis muunnokset joita katselin.

Monella kasvattajalla luki ettei halua koiraansa käyttöesineeksi ja toisilla luki ettei näyttelyesineeksi. Minä taas halusin koiran josta on molempiin. Viimein pitkään etsittyäni katselin alussa mainitun belgin sukua ja suvun jälkeläisiä. Törmäsin Qojotes-nimeen. Hetken jalostustietojärjestelmää tutkittuani en löytänyt mitään epämääräistä ja otin yhteyttä Kestilän Sariin vajaa vuosi sitten. Yhdistelmä vaihtui kertaalleen mutta oikeastaan tämä lopullinen olikin sellainen jota hain.

Toiveideni perusteella Sari löytikin sitten pennun joka minulle parhaiten sopisi. Nyt kun pentu on vuorokauden ollut kotona niin näyttää siltä että valinta oli oikea. Niimpä tässä nyt ollaankin sitten onnellinen belgikoiran omistaja. Ja Nana the shelttikoira pääsee opettamaan toverin tavoille.

Toivotan sisaruksille hyvää elämää ja toivottavasti nähdään jossain vaiheessa.