Koiranäyttelyiden järkevyydestä ja järjettömyydestä

Kauan olen jo halunnut kirjoittaa tästä. Nyt viimein sen teen. Kirjoitan tämän nyt hieman humoristisessa mielessä, yleistäen, mutta kuitenkin faktojen kera.

"Siis onko kenelläkään oikeasti niin turhaa harrastusta kuin sinulla, koirien missikisat"

Kuulin tämän koulussa, englannin tunnilla. En sanonut siihen mitään, sillä kyseiset ihmiset ovat muutenkin sokeita muiden näkemyksille. Mutta kyseinen toteamus jäi mietityttämään ja aloinkin sitten miettimään sitä.

Me kaikki tiedämme että koiranäyttelyjen ilmoittautumismaksut kulkevat siinä 35-60€ välillä. Sekin vain yhdeltä koiralta. Se ei sinänsä vielä ole paha, mutta siihen kuuluvat oheismaksut, kuten polttoaineet, majoitus, ruoka ja pakolliset ostokset näyttelypaikalla(mm. Luettelo, parkkimaksu, sisäänpääsyt jos on vähemmän koiria, sekä ne kuuluisat metrilakut) saavat hinnan kohoamaan ihan "mukaviksi".

Sitten kun miettii, että mitä sieltä normaalisti saadaan?. Sanallinen arvostelu ja mahdollisesti ehkä ruusuke(SA). Toki nätillä, oikeanrotuisella koiralla, taitavalla handlerilla ja tutuilla tuomareilla voi osua jopa pääpottiin, siihen suuresti haluttuun BIS-titteliin. Silloin palkinnoksi saadaa koiran kokoinen pokaali, ruusuke ja säkki vääränmerkkistä ruokaa joka annetaan samantien pois irvistyksen kera.

Kuva: Viivi Kautto

Mitä järkeä sitten on matkustaa toiselle puolelle maata taikka mannerta, vain pyörähtääkseen kehässä?

No eihän siinä ole järkeä jos sitä pikaisesti miettii. Maksat satoja euroja siitä että pääset näyttämään tuhansien eurojen arvoista rotupiskiäsi matolle, joka ei edes ole yleensä punainen. Tai joissain tapauksissa kyseessä on polveen asti ylttävä heinikko jossa sen piskin liikkeet ei näy. Sitten kirotaan kun taas nuo yhdet sekasikiöpiskit pärjäsi kun kasvattaja tunsi tuomarin. Anti olla sitten kun tulee se oma tuomarisuosikki jolloin koira on ROP. "Nyt oli kyllä asiallinen tuomari, joka tuntee rodun". Siihen päälle haukutaan muut vielä kaksinaismoralisteiksi :D

Miksi sitten Suomessa käydään näyttelyissä asukaslukuun suhteutettuna melkein eniten Euroopassa?

Ensi alkuun kysymys saattaa oikeasti kuullostaa kummalliselta.. Niin että miksi???

Asiaa pitää nyt tarkastella syvemmin. Mietin asiaa melkein koko eilisen päivän Kangasniemi KR -näyttelyssä.

1. Koirien sosiaalistaminen on erittäin kätevää

• Autot ja muut kulkuvälineet näyttelyyn mentäessä
• Toisia koiria näkyy.. paljon
• Ihmisiin tottuminen ja vieraan ihmisen käsittelyyn oppiminen
• Odottaminen yksin häkissä ennen omaa kehää(on siis hyvä eroahdistuksen ehkäisykeino)
• Ennen kaikkea koira oppii tekemään yhteistyötä handlerin kanssa
• Erilaiset sääolosuhteet ulkonäyttelyissä
• Ääniä kuuluu (huutavat kehätoimitsijat, haukkuvat koirat jne.)
• Hajujakin on paljon

2. Yhdessäolo koiran/koirien kanssa tekee niin ihmiselle kuin koirallekin hyvää 

3. Ihminenkin pääsee harjoittamaan sosiaalisia taitojaan, kun näkee tuntemattomia ihmisiä

4. Ulkonäyttelyissä tulee rutkasti ulkonaoloa, mikä on terveellistä

5. Näyttelyissä käyvät ihmiset oppivat soveltamaan

• Kuinka saada teltta pysymään paikallaan jos ei saa tappeja kiinni esim.pohjan takia?
• Millä harjata kenneltytön hiukset ilman hiusharjaa? (No, koirien harjoilla tietysti)
• Kuinka saada huonokulmauksinen koira seisomaan edukseen?
• Mihin pistää nakinpala jos ei ole taskuja eikä erillistä namitaskua?

6. Kielitaito paranee kun pyörii koko päivän ulkomaalaisen tuomarin kehässä jokaisena viikonloppuna

7. Tietoa yksilöistä, roduista ja koko lajista (Vaikka niin moni rotu onkin pilattu näyttelyissä, niin näyttelyissä on mahdollista myös korjata vanhoja ihanteita jos on rohkea tuomari, jolla on järki päässä)

8. Myyntikojuista saattaa löytyä halvalla jotain oikeasti käytännöllistä ja tarpeellista

9. Se suuri onnistumisen tunne kun handlaat BIS-kehässä sijoittuneiden joukkoon sen vaikeasti esitettävän koiran(Oli se sitten kasvis, vetsku tai varsinainen BIS-kehä). Sitä ei voi sanoin kuvailla, se pitää kokea

10. Ennen kaikkea ne ystävyyssuhteet jotka alkavat näyttelyistä ja kestävät koko loppuiän <3

Ehkä ne näyttelyt sittenkin ovat ihan ok, vai?

Tähän päädyin minä, koukussa olen ja joka näyttelyssä vain koukkuunnun lisää.

Koiranjalostus elää tällä hetkellä murrostilaa. Sairaiden rotujen huonoon terveystilanteeseen ollaan puuttumassa, mutta riittääkö se ja ollaanko jo myöhässä ainakin joidenkin rotujen kohdalla? Ulkomuototuomareilla on paljon sananvaltaa, mutta ei riitä että vain muutama tuomari alkaa palkitsemaan esim.pitempikuonoisempia mopseja, sillä nämä tuomarit haukutaan lyttyyn. Kaikkien tuomareiden pitäisi ruveta ajattelemaan enemmän koiran terveyttä kuin sitä mikä miellyttää omaa silmää.

Mutta ajat ovat muuttumassa, toivottavasti parempaan suuntaan...