Uusi toveri Unna

Elo-syyskuun vaihteessa lauma lisääntyi jälleen. Hain Vaasan kissatalolta itselleni projektikissan. Unna on Laihialta keväällä pentujen kanssa löytynyt tyttönen. Unna on erittäin epävarma ihmisiä kohtaan mutta muuten oikein reipas esimerkiksi koirien kanssa. Tyyppi on 100% sisäsiisti, ja ei ollenkaan nirso. Unna on pikkuhiljaa reipastunut ja antaa jo syödessään rapsuttaa jolloin kehrää, sekä puskee. Muuten välttelee vielä hyvin vahvasti kosketusta. Ei kuitenkaan enää pelkää pelkkää läsnäoloani.

Unna saa oman sivunsa blogiin kunhan saan otettua järkkärillä kunnon kuvat.

Muuta tässä ei olekaan hirveämmin tapahtunut, mutta koirarintamalle on tulossa jänniä juttuja tässä kuukauden sisään. Kannattaa pysyä kuulolla ;)

Biotalouskampuspäivä 7.9

Lauantaina 7.9 vietettiin perinteisiä avoimia ovia biotalouskampuksella Saarijärvellä. Olin itse suurimman osan päivästä kiinni mätsärissä koirieni kanssa. Siellä tuli muuten ihan kiitettävästi menestystä. Vaikka se ei sinänsä tunnukaan enää missään että molemmat koira on BIS-kehässä. Sen kehän muuten arvosteli kaupunginjohtaja Timo Rutanen, jonka tapasinkin jo orientaatioviikolla. 

Mutta sen pienen hetken mitä kerkesin kiertää koko alueen läpi niin pystyn pienesti vertaamaan edellisiin vuosiin. Vaikka ei sitten aika riittänytkään millekään organisoidulle haastattelulle tai sen tapaiselle mitä saatiin tehtäväksi tehdä. Itse asiassa Puoti kultavilja jäi kyllä näkemättä, mutta olen itse ollut siellä viime vuonna myymässä joten kyllähän minä perusidean tiedän. Varmaan minun entisen luokkani tekemiä puunkantotelineitä siellä vieläkin myynnissä. 

Aloitettiin parin kaverin kanssa kierros tien toiselta puolelta, eli nimenomaan Jamkin puolelta. Me kun oltiin mätsäripaikalla pieneläintalon edessä. Ensinnäkin tein jälleen saman huomion kuin viimeksi avoimissa ovissa. Tie oli tukittu säilörehupaaleilla. Kysyimme asiasta 150v avoimissa ovissa ja vastaukseksi saimme että turvallisuussyistä. Päättelin siitä että ilmeisesti porukkaa käy vuosi vuodelta enemmän että joutuu oikeasti miettimään jotain terrori-iskun uhkaa. Se on sinänsä hyvä koska se tarkottaa vaan sitä että ala kiinnostaa. 

Työnjohtajien toimiston vieressä oli langanvärjäystä ja puiden katkomista siellä ylhäällä. Kai siihen joku oikeakin termi on. Langanvärjäys sinänsä on mielenkiintoista, mutta koska opettajamme on siitä aivan liikaa puhunut niin kiidimme melkein saman tien siitä ohi. Kalustohallien välissä, työnjohtajien koppia vastapäätä oli esillä Poken traktorit ja työkoneet. Kuten ne ovat olleet muutamankin tapahtuman aikana. Siinä ei mitään ihmeellistä ollut kun niin monet avoimet ovet nähnyt, ja itsekin noita koneita käyttänyt. Siitä kipitettiin ohi. Käytiin kattomassa logistiikkapuolta ja kierrettiin Forestori ympäri. Tuijotettiin hetki metsäkone näytöstä, vaikka sekään ei enää jaksanut yllättää. Forestorilta möngerrettiin sitten Jamkin edustalle jossa oli jälleen sirkkamaistiaisia. Maistui aivan samalle kuin viimeksikin. Onneksi nyt ei satanut kaatamalla vettä. Tällä kertaa huomasin kyllä että siinä kävi paljon enemmän porukkaa maistamassa. Hyvä juttu. 

Jamkin sisällä käytiin lähinnä juomassa vettä ja ihmeteltiin Kahoottia. Hyvä idea sinänsä, olihan siinä vähän porukkaakin. Jatkettiin sitten matkaa ja mentiin Poken sahahuutokaupan ohi takaisin toiselle puolelle tietä. Matkalla jäimme suustamme kiinni Poken opettajien kanssa, ja kuulimme että päärakennuksen aulassa on kanimaistiaisia. Lähettiin sitten kiitämään sinne kuola suusta valuen. Olinhan maistanut jo viimeksi ja pirun hyväähän se on kanan ja broilerin suurelle ystävälle. Tällä kertaa siinä oli myös tölkkikania joka maistui aivan törkeän hyvälle. Olispa ollut käteistä ostaa pari tölkkiä. 

Siinä jonkin aikaa puhuttiin sitten näiden kaninlihatuottajien kanssa. Kaninliha ajatuksena ei ole itselle hirveän vieras. Olen ollut facebookissa tuotantokaniryhmässä jo vuosia jos en aivan väärin muista. Ja muutenkin tiedän että kani on äärimmäisen eettinen tuotantoeläin. Vaikka ne on pienempiä kuin joku nauta, niin syövätkin paljon vähemmän ja lisääntyvätkin.. no, kuin kanit. Toiseksi kani on helpompi lopettaa itse kuin nauta tai sika, joten se on myös loppuun asti helpompi hoitaa itse tietäen miten se eläin elää. Toki kaninlihan myyntiin tarvitsee myös täyttää tiukat elintarvikelainsäädännöt, mutta esimerkiksi yksityiskäyttöön kani on paljon helpompi kuin esimerkiksi nauta. Kaneja ei tarvitse rekisteröidä mihinkään ja oikeanrotuiset kanit ovat jo muutaman kuukauden iässä teuraspainossa. 

Siinä aulassa oli myös kanintaljoja, ja kyllä se täytyy sanoa että suurhopea on äärimmäisen kaunis turkiseläin. Taas mietittiin kaverin kanssa että oispa tilat niin varmasti kasvatettaisi tuotantokaneja. Minulla kyllä äitin luona olisi wiener-nzr uros Ragnar jonka voisi syödä heti kun saan sen kunnon puukon. Punavahvisteisesta luonnonharmaasta saisi kyllä kivan taljankin mutta itse turhan työlästä ja en viitsisi pelkkää yhtä nahkaa lähettää mihinkään Liettuaan. 

Selviydyttyämme kaninlihatuottajan pisteeltä, lähdimme sitten katsomaan eläimiä. Tyypithän oli minulle tuttuja jo ennestään, olinhan niitä itse hoitanut. Oli mukava hetki tuijotella vaan poneja taas. Varsinkin kun niitäkin on nyt kunnon lauma. Mutta siinä taas pikkasen jäätiin suusta kiinni. Sitten kävin vilkaisemassa entistä lampolaa, tulevaa hiehojen mestaa. Outo ajatus että siinä oli vielä pari vuotta sitten uuhet karitsoineen, ja nyt siinä oli jo ruokintapöydän puoleiset lukkoparret. Tai en kyllä kattonut oliko siinä sitä lukkoa mutta pelkän parren sanominen kuulostaa siltä että siinä olisi jo parren erottajat, joita ei siis ollut. Kai sille on oikeakin sana sille aitaosalle olemassa. Tuli vanha olo taas. Kaikki muuttuu. Alpakoiden (ja poron) entisessä aitauksessa oli kuulemma puuha- ja eläinpuisto Veijarin lampaat mutta ne pysyi aika tehokkaasti piilossa. Vasikat oli siinä missä Puiston lampaat oli viime vuonna. Sitä ennen se oli hiehohotellista tulleiden hiehojen asumus. 

Sitten mentiinkin kanilaan istuskelemaan ja höpöttämään eläintenhoitaja-kollegoiden kanssa. Tämän jälkeen tapahtuikin havahtuminen että kappas yrittäjät on jo lähtemässä että eipä tässä enää mitään haastatteluja tehdä. Noh, mennään sitten tällaisella yleisellä. Että kyllä minä sen alueen kiersin.

Nappasin näitä kuvia jo perjantaina kun tiesin että tuskin maltan lauantaina kuvailla. Aamunavetan jälkeen jäin navetan esittelyluokkaan pokelaisten kanssa edustamaan Jamkia hienosti Poke-huppari päällä :D. Mutta sainpa täydennettyä ysien kysymyksiin vastauksia mitä pokelaiset ei osanneet. Hyvin nekin kyllä veti, ei siinä. Mutta parempi se oli kumminkin navettaa esitellä kuin mennä nukkumaan Jamkin sohvalle. Ja itse asiassa nyky-ysit tuntuu olevan vielä enemmän vieraantuneita maaseudusta kuin ennen. Hieman huolestuttava ajatus, mutta sitä varten itse jatkan alalla. Että markkinoin alaa, ja tässä sitä nyt taas on vähäsen.

Tulevaisuus on vahvasti pellossa ja metsässä, ja näillä leveyspiireillä myös eläimissä.

Maaseutuelinkeinoja

Taisin ohimennen lupailla postausta koulujen alkamisesta. Tässä sitä nyt hieman on. Tosiaan tämä ammattikorkeakoulu missä aloitin on hirveän kiva ja siellä on todella lämmin tunnelma. Kaiken lisäksi tämä viikko on ollut jo käytäntöä. Kivaa pitkästä aikaa ajaa traktoreilla ja oikeasti oppia kytkemään koneita kiinni. Meillä oli käytössä Valtra N121, joku John Deere ja sitten New Holland joka malli näkyy alhaalla olevassa kuvassa. Rakastuin tuohon Nyykkään erittäin vahvasti. Kulki pehmeästi ja oli mukavan tilava hytti. Jopa mukavampi yksilö kuin Valtran N111 jolla ajoin amiksen aikana. Vaikutti ensin monimutkaiselta tyypiltä, mutta kun totuin niin erittäin mahtava. En halua enää Valtramiestä vaan Nyykkämiehen :D.

Traktoreiden lisäksi kävimme koulun navetassa, joka siis on sama jossa olen viettänyt neljä vuotta aina silloin tällöin. Maanantaina minua ei päästetty lypsämään kun opettajani totesi että osaan jo. Eilen pääsin sitten siivoamaan edes vasikkalan ja opettamaan luokkalaiselleni kuivittamista ja lantakoneen sielunelämää.

Kuvassa amiksen aikainen nimikkolehmäni PSK Estella, karjan vanhin lehmä

Navettailun ja traktorituntien lisäksi olemme käyneet opiskelemassa peltokasveja, sekä metsätyyppien tunnistamista kasvien avulla. Erittäin mielenkiintoista alkaa opettelemaan noin 80 peltokasvia lisää että pääsee kasvitentin läpi.

Muuta jännää nyt ei olekaan ollut kun olen ollut aina puhki poikki koulun jälkeen. Neljäs kissa kyllä on mutta siitä myöhemmin lisää ;)

R.I.P Olga

"Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä vuotta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän"

Eve Kuismin(suomennos)

20.08.2019 Olga jouduttiin lopettamaan nivelrikon ja spondarin takia. Ei näin kesäisin oireillut muuten kuin koira-aggressiivisuutena, mutta ennen kylmiä ilmoja päästettiin toveri pois. Mahtava reissukaveri ja rakas näyttelykoira. Ilman Olgaa en luultavasti olisi tässä, ainakaan sheltin ja belgin omistajana. Paljon olisi jäänyt hienoja kokemuksia pois. Ehkä Olga oli tarkoitettu meille. Kyyneleet ovat turhankin lähellä vielä, mutta silti itsellä on jokseenkin jopa eufoorinen olo. Itse lähtö oli rauhallinen ja kivuton. Lisäksi olen jo pari kuukautta asunut Olgasta erossa joten siksikään tuska ei ole lamaannuttava. Tavallaan kauhulla odotan Nanan lähtöä koska tiedän että siitä en luultavasti selviä ollenkaan. Mutta toisaalta taas ymmärsin taas että pitää nauttia niistä mukavista hetkistä. Sillä eihän tässä muuten mitään ideaa olisikaan. Se viimeinen surun hetki kuuluu asiaan, mutta niin kuuluvat myös ne monet kivat yhteiset vuodet. 

Aivoni käyvät nyt hieman kohmeessa, joten ei tulevaisuudenkuvasta tällä kertaa sen enempää. Tosin maanantaina alkavat uudet opinnot ja tavallaan odotan niitä jo innolla. Korkea aika saada jotain tekemistä ja ajateltavaa.

Elämän muutoksia.

Hei taas kaikille. Nyt oli hetken tauko bloggaamisesta kun tapahtui kaikenlaista. Ensinnäkin, tajusin nyt viimein minkä takia olen kärsinyt viimeaikoina kivuliaasta ihottumasta, ja miksi olen meinannut tukehtua koulun tallille. Poissuljin kaniallergiat ja muut. Päädyin heinäallergiaan. En käynyt vielä testeissä kun muuton takia meni vähän sekaisin mihin terveyskeskukseen olisi pitänyt aikaa varata. Mutta kyllä nuo oireet nyt niin selkeät on. Vaarana olisi että tuo kehittyisi astmaksi jos ottaisin heinää sisätiloihin kanssani. Se olisi taas vaarantanut elämäni koirien kanssa.

Joten nyt muuton yhteydessä jouduin luopumaan melkein kaikista kaneistani. Parvekkeelle otan vielä Ragnarin ja leikkautettuani sen otan sille tyttökaverin. Mutta hän saa olla siellä sitten heiniensä kanssa niin mun ei tarvii tukehtua sisälle. Harmitus on suuri koska vasta pääsin kasvatuksessa alkuun. Nyt Arya, Theon ja Bumba jää äitille. Gimli ja Usva lähtivät takaisin Sannalle. Namira muutti tyttärensä Yaran kanssa aivan ihanaan kotiin. Lothar lähti Jassulle. Mv japsi klupat menevät luultavasti paremmille porkkanamaille kun en niitä halua kiertoon enää laittaa.

Mutta elämä on sellaista. Valinta oli vaikea mutta tiedän silti oikeasti sen että se oli ainut ratkaisu. Koirat on mulle edelleen ykkösasia joten en todellakaan halua ottaa riskiä astman suhteen.

Positiivista tässä oli kuitenkin nyt se että sain kissat tänne uuteen kämppään. Tämä on hyvän kokoinen rivarikaksio, tuosta päädystä pääsee heti metsään ja siellä on huikeat lenkkeilymaastot koirien kanssa. Lisäksi tässä on asunnon levyinen parveke mikä on ehkä parasta. Sain vuokranantajalta jo luvan asentaa kissaverkon. Pääsee pojat sitten kesäaikana turvallisesti haistelemaan ulkoilmaa. Saavat myös lisätilaa samalla.

Sain opiskelupaikan Jamkilta, pääsen nyt sitten opiskelemaan agrologiksi. Sen takia muutimmekin koirien ja kissojen kanssa Saarijärvelle. Kissat ja doget ovat suhtautuneet muuttoon hyvin. Ei ole stressannut ketään. Legolas lähtee ensi viikon maanantaina pallien poistoon ja sitten hän siirtyy minun omistukseen. Tarkoitus on myös saada itämaisilleni pieni lauma joten kolmas kissakin on tulossa. Kaksi kun ei ole lauma vielä ja itämaiset on laumaeläimiä.

Sitten olen miettinyt myös kolmannen koiran ottamista, koska kaksi koiraa on selkeästi liian vähän. Laumadynamiikkaa ei ole koska pari ei ole lauma. Ja mielestäni koiran tulisi ansaita pieni lauma itselleen. Onhan koirakin laumaeläin. Mutta se tapahtuu luultavasti sitten kun Arwenin mahdolliset pennut ovat maailmalla.

Tosiaan Arwenille on pentusuunnitelmia vuosien 2019- 2020 vaihteeseen. Uros on jo tiedossa, mutta julkistan astutuksen jälkeen. Silmäpeili vielä syksyllä ja mahdollisesti MH-luonnekuvaus, jos saan paikan varattua.

Koiranäyttelyistä sen verran että yritän ite käydä syksyllä kehiskurssin, mutta Arwenilla on nyt hetki näyttelytaukoa. Jyväskylään tai Seinäjoelle ehkä tullaan kyllä kun lähinäyttelyt on. Messariin tulen varmaan ilman koiraa.

Ragnarin kanssa on tarkoitus käydä Keuruulla Lekan näyttelyssä, mukaan myös Arya ja Theon.

Nanan kanssa käydään lauantaina kokeilemassa Rally-Tokon avointa luokkaa piirinmestaruuksissa. Saa nähä miten blondien käy.

Mutta seuraavaa postausta tuleekin joko lauantaina jos hyvin käy. Jos ei käy hyvin (mikä on todennäköisin vaihtoehto) niin sitten luultavasti kun se kolmas kissa tulee taloon ja on hieman kotiutunut.

Mutta eipä tässä muuta. Hyvät kesänjatkot itse kullekin :)

Kotisivut avattu ja muita kuulumisia

Päivitin nyt kaikki kanit tänne bloginkin puolelle. Sansa tosiaan muutti Jasminelle sillä minulta loppui resurssit temperamentin kanssa. Jänö on nykyään oikein mukava yksilö naaraslaumassa, minun luona kun joutui asumaan yksin, niin oli reviiriaggressiivinen ja hyvin epävarma. Oli aika hyväksyä ettei Sansalla ollut hyvä elämä minun kanssani joten onneksi Jassu otti tyypin. Lothar asuu meillä edelleen ja on aivan ihana. Sillä vain on häntämutka ja ei ole ihan varmaa onko se murtunut vai onko klikki.

Bumban kasvattaja lopetti kasvatuksen ja sain erittäin hyvän tilaisuuden saada mv japseja vaikka ajattelin etten ota hetkeen enää kaneja ulkopuolelta. Varsinkaan kun kaksi näistä klupista on sukua Bumballe ja siten myös Usvalle. Asra on Bumban emä ja Azor Asran veli. Regu ei sentään ole sukua. Ja itse asiassa astutin Asran Regulla. Nyt kesäkuussa pitäisi syntyä puhtaita kluppalapsia.

Arwenille on myöskin pentusuunnitelmia vuodelle 2020. Uroksen omistajan kanssa olen myös alustavasti puhunut, joten jos nyt mitään ihmeellistä ei satu niin sekin on tiedossa. Mutta en kuitenkaan julkista urosta ennen kuin on sitten astutettu. Onhan tässä vielä silmäpeili ja luonnetesti. Minulla on ollut vähän huonoa tuuria viime aikoina joten en halua nuolaista ennen kuin tipahtaa. Kuitenkin tarkoitus olisi että tulee mustia pentuja.

Valmistuin 29.05 eläintenhoitajaksi ja nyt minulla on keskiviikkona valintakoe agrologiksi(alempi amk). Samana päivänä allekirjoitan myös vuokrasopparin. Tällä hetkellä minulla pärisee erittäin paljon itsenäistyminen vaikka joudun osan eläimistä jättämään äitille. Mutta pääasia onkin että saan Nanan ja Arwenin mukaan, sekä suurimman osan kaneista. Kenties kissatkin, se nyt on hieman auki vielä.

Niin ja sitten se mitä varten alunperin tämän postauksen kirjoitin. Minulla on nyt nettisivut Webnodella. Ne on nyt hieman kesken ja kirjoitusvirheitä voi olla eksynyt joukkoon. Mutta kirjoittelen lisää tässä päivien aikana. Linkki löytyy selaimella tuosta oikealta puolelta. Tässä kuitenkin linkki mobiilikäyttäjille. Kommentoikaa jätänkö tähän blogiin koirien tiedot vai jätänkö ne kokonaan kotisivuille?

Hyvää kesää kaikille ja toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa kentällä ja muualla.

KesäMikko. Kuva: Sanna Ikonen

Viikonloppu Siauliaissa

Jälleen lupailin useampaa postausta mutta silti tiivistän yhteen, säälittävää. Noh, tässä tämä kuitenkin on. Perjantai aamuna lähdettiin 3am, minä ajoin Tuuliharjaan asti, 1,5h yöunilla. Laivassa nukuttiin sitten puoli tuntia ja matka jatkui Tallinnasta. Etelän lämpö oli tervetullutta.

M/S Star

Pysähdyttiin jälleen Ainazin jälkeisille rannoille ja Arwen pääsi kahlaamaan. Tietenkin vesipeto oli aivan tohkeissaan kun ei ole koko talvena päässyt uimaan.

Oli ihana huomata että Baltiassa vihersi aivan kunnolla, ja siellä oli kyntöhommat jo loppumaisillaan.

Sitten itse näyttelystä. Arwen oli lauantaina ROP Junior, mutta ei aikuisten ROP koska kesken. Mutta JN sieltä tuli ja siten Arwen sai tittelin "LT JMVA". Sunnuntaina menestystä ei meille tullut mutta eipä sitä tarvittukaan enää. Arwen oli Erittäin Hyvä rotunsa edustaja.

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut. Arwen on aikuistunut aivan älyttömästi ja se on hirveän kiva koira nykyään. Ei räksytä enää ihmisille, koirat tosin nostaa virettä edelleen, mutta pysyy hallinnassa. Neidosta myös huomasi ettei majapaikassa stressannut yhtään, vaan pystyi oikeasti nollaamaan itsensä ja nukkumaan yöllä, vaikka ääniä välillä kuuluikin käytävältä.

Toisekseen meillä oli mukavaa seuraa suomalaisesta tervuporukasta, joilla oli itse asiassa myös hyvän niminen sheltti :D. Heille onnea myös titteleistä.

Liettuan reissusta

Noniin, astetta aktiivisempaa päivitystä jälleen. Ollaan menossa Siauliaihin nyt viikonloppuna. Arwen lähtee metsästämään JSertiä ja LT JCH-titteliä. Neito on ainut gronttu paikalla joten mahdollisuudet on parhaimmat mahdolliset. Arwen on myös saanut hyvin massaa edellisen näyttelyn jälkeen.

Reissusta pyrin kirjoittamaan joka päivältä postauksen tänne blogiin, joten kyttäilkääpä blogia. Myös kuvia tulossa matkan varrelta. Perjantailta ensimmäistä postausta.

Kuvalla sitä kuuluisaa. Edelliseltä reissulta, SuperAlkon pihasta tietenkin. Kommentteja saa laitella mistä haluaisitte että tänne kirjoittelen muutenkin. Nyt on ollut viime aikoina tällaista tulospalvelua ja kanipainotteista.

Poikasia syntynyt

Kaksi poikasta syntynyt yhdistelmästä Yagatira x Gimli. Molemmat poikasista vaikuttaisi japseilta. Toinen kemu ja toinen mv. Namira synnytti avopesään, mutta peitti hienosti karvoilla joten lapset olivat hengissä niin kerkesi siirtämään pesään. Ilmeisesti Namira osasi käydä imettämässä myös mökissä.

Harjas voi olla mm tai Mm, niitä nyt sitten jännittäessä, mikäli siis selviävät hengissä. 

Erittäin alustavia varauksia otetaan vastaan ainakin toisesta poikasesta. Poikaset luovutetaan kerran PET-näyttelyssä käyneenä, SKY:n lemmikkikanin papereilla ja RHD2-rokotettuina. Hintaa poikasilla 80€ josta 20€ varausmaksu, tosin voisi olla sijoitusmahdollisuus. 

RIP Hurma, uusia kaneja ja näyttelytuloksia

Pahoittelen pidempää hiljaisuuttani jälleen blogin puolella. Alkuvuosi ei ole mennyt ollenkaan kuten Strömsössä ja YO-kirjoituksetkin ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia ja ennenaikaista kaljuuntumista.

Aloittelen huonoista uutisista ensin. Viime tekstissäni esittelemäni kani, Hurma, kuoli yllättäen seuraavana päivänä kun sen hain... Pohjanmaalta. Avasin kanin erään kokeneen kasvattajan kanssa ja poissuljettiin suolitukos ja muu sellainen joka olisi maallikon silmin nähtävissä. Sisäelimissä oli muutoksia jotka kävivät RHD2:n oireisiin. Siispä ommeltiin kani kiinni ja lähetettiin Eviralle. Tai siis Ruokavirastohan se nykyään on. Ehti kulkea kaiken maailman kauhukuvat ja pelkäsin hirveästi poikasten puolesta että selviävätkö ne. Noh, onneksi RHD2 oli poissuljettu. Lopullinen kuolinsyy saapui viime viikon perjantaina. Cuniculin tapainen krooninen sisäelintulehdus. Eli itse kuolinsyytä ei Ruokavirasto ikinä löytänyt, mutta ainakin poissuljettiin kaikki tarttuva.

Sitten on tullut säätämistä YO-kokeen kanssa ja lopputuloksena YO-lakkini viivästyy jälleen syksyyn jonkun porsaanreiän kautta vaikka on jo neljäs kirjoituskerta silloin.

Sentään jotain hyvääkin. Nana sai viimeisen hyväksytyn tuloksen Rallyn alokasluokasta. Siispä Nananen on nyt RTK1 Pikikuonon Gonna Get Ready.

Tässä on taas tullut uusia kaneja. Mustakorva ja Azura lähtivät uusiin mahtaviin koteihin, nyyhkistä. Bumban kasvattaja lopetti kasvatuksen joten sain sieltä kolme uutta mv japsi kluppaa. Kutsumanimet ovat heillä Regu, Azor ja Asra. Heille tulee omat sivut kunhan saan kuvat otettua heistä.

Sannalta otin Bumban tyttären, Winkelshoek´s Lauretta. Laurettan väri on hieman auki vielä, joko keskeneräinen venäläinen tai siamsoopeli venäläinen. Hälle tulee myös sivu kunhan saan uusimman kuvan.

Muutakin kaikkea on tapahtunut jokseenkin, mutta niistä lisää myöhemmin kenties.

Laitan tän taas tähän

Hurma-poika ja Lamiran lasten nimet

Hän on Amazing Hurma. Kutsumanimi vielä hakusessa. 10vkon ikäinen leijonaluppa uros. Väriltään valkoinen ss. Tarkoitus olisi tästä saada testiurosta ainakin Lamiralle että kantaako x-kirjavaa.

Sitten nuo Lamiran poikaset. Sukupuolet on vielä hieman auki mutta näyttäisi pojilta. Mutta ne näyttää vähän erilaisilta suunnilleen joka toinen päivä :D.

Elämäntien Promise of Hell "Valkokorva" 

Valkokorva on vielä vapaana. 

Elämäntien Grave New World

Raitalapsi jää kotiin

Elämäntien World Expiration "Mustakorva" 

Mustakorva etsii myös kotia.