lauantai 17. syyskuuta 2016

Piirinmestaruustuloksia

Nolla tuli. Taas. Mutta tällä kertaa rata meni suurimmaksi osaksi hyvin. Loppupuolen kylteillä Nana otti häiriötä ulko-ovesta ja kontakti meni täysin. Virhepisteitä 39, että ei sinänsä paha.

Pop Dog ry:tä edustimme joukkueessa ja joukkueen pisteet riittivät tulokseen. Hopeaa tuli. Itsekin sain hopeisen mitalin ja pääsimme Nanan kanssa poseeraamaan sijoituskuvaan.

Kokonaisuutena oikein mukava päivä ja ehkä me Nanan kanssa ollaan ihan päteviä. Häiriötreeniä vain.

Onnea joukkue- ja seuratovereille myös. Oli monella kiva päivä :)

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syvempää pohdiskelua epäonnistumisista ja harrastuksista (Vaajakoski RT)

Nolla tuli, taas.

Ei siinä muuten jos koira ei olisi jo lähtökyltiltä tuntunut siltä että nyt kosahtaa. Koko rata meni kuin pilvessä, lähinnä koiralla.



Rehellisesti sanottuna päällimmäisenä ajatuksena on pettymys sekoittuen jopa pieneen ahdistukseen. Miten kahden nollan jälkeen uskaltaa mennä kisaamaan piirinmestaruuksiin ja vielä joukkueessa?

No, haasteet kuuluvat elämään ja niin myös harrastuksiin. Joten yritin tuossa kotimatkalla vähän tuumia syitä miksi kosahti. Virheitä saa ja pitääkin tehdä mutta niistä pitää oppia.

Listaan nyt syitä jotka bongahtivat mieleeni:


  • Uusi ja tuntematon halli
  • Juoksut tulossa, hormonitoiminta
  • Nuori koira
  • Lähtönumeromme oli 2 joten aikaa jäi hyvin vähän hetsaukseen
  • Ohjaajan asennevamma
Päädyin tuohon viimeiseen jo kun poistuin radalta. Maalikyltin jälkeen sanoin Nanalle että: "Noin, missä palkka?!" ja koira innostui. Ulkona se tarjosi seuraamista ja oli ihan työntekofiiliksissä. Kun taas kentällä ei edes sana "nakki" auttanut.

Mutta nyt kun rupesin muistelemaan niin en kyllä ollut kovin innostava. Eihän se koira innostu jos itse lahnailen. Varsinkaan tuollainen luonnostaan hivenen lahnampi koira. 

Nyt kun pääsin näin pitkälle niin rupesin miettimään että miksi sitten itse olen lahna. Ajattelen aina ennen kehänauhan sisälle menemistä että nyt innostan sitä koiraa kehumalla ja näin. Mutta sitten siellä kehässä en kuitenkaan jostain syystä ole yhtään innostava. Joten miksi?

Sitten sen keksin. Minulla on ollut kauhea kiire saada RTK-1 ennen juoksuja ja lisäksi oli paineet saada se koulari piirinmestiksissä. Eli paineistuin itse jolloin en kyennyt olemaan innostava. Toisin kuin ekoissa kisoissa Aholaidan kentällä, ei ollut paineita. 

Ehkä osasyynä on ollut se että treenikaverit on noussut avoon tosta noin vaan. Kenties minulle on tullut huonon itsetunnon takia tarve olla vähintään yhtä hyvä. Vaikka tiedostankin että en ole yhtään sen huonompi ihminen vaikka koulariin veisikin enemmän kisoja kuin muilla.

Eli miten nyt, miten saan itseni taas muistamaan sen koiraharrastusten perusajatuksen: "Iloista ja kivaa yhdessä tekemistä"?

No, koiralla on nyt kylttien tekniikat kunnossa, eli nyt pitäisi keskittyä kontakti- ja häiriötreeniin. Sekä ratatreenejä, jossa kyltti kerrallaan motivaation kestoa. Itse yritän saada itseni nauttimaan yhdessä tekemisestä ja ennen kaikkea luottamaan koiraan. Koira osaa kyllä jos annan sille mahdollisuuden. 

Motivaation nostatuksi itselle :)


Joten ei muuta kuin itsetutkiskelua. Tarvittaessa Aholaidan kisoissa keskeytämme lähtökyltin jälkeen jos niikseen. Ja sitten kisataukoa. Tuo koira on niin nuori että kyllä tässä kerkeää vielä :)

Tässä tämmöinen pieni itsekeskeinen postaus vaihteeksi. Postausaiheita otetaan edelleen vastaan :)

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kuinka saada ei-noutajasta noutaja?

Nyt on jo muutamia toiveita tullut liittyen siihen miten opettaa koiralle nouto. Tokon uusissa säännöissä on jo alokasluokassa noutokapulan pito noin 5s. Lisäksi nouto on liikkeenä myös vesipelastuksessa ja tietenkin palveluskoirakokeissa tottelevaisuus-osassa.

Kuva napattu googlesta vapaan käytön hakuehdoilla



Noudon opettamisen perusteet:

Yleinen tapa aloittaa noudon opetus on kapulan pito. Liikkeenähän nouto on simppeli koiralle. Luvan jälkeen hakeudu kapulalle, ota suuhun ja pidä, siirry ohjaajan luo ja irtokäskyyn asti pidä.

Kapulan pitoon olen itse kuullut kaksi opetustapaa.

Ensimmäinen paljon käytetty on ns. "pakkonouto". Pakkonoudossa kapula pistetään koiran suuhun, ja hellästi mutta päättäväisesti pidetään leuoista ja palkitaan kun koira ei pyri sylkemään kapulaa. Tämä sopii koiralle joka on vähän kovempi ja joka ei ota itseensä pientä pakotusta. Mutta jos koira on yhtään pehmeämpi ja/tai paineistuu ohjaajasta helposti niin tämä saa aikaiseksi vain kapulakammon.

Toinen tapa on ihan sheippaaminen. Tämä sopii erityisesti itsenäisille koirille jotka on opetettu tarjoamaan käytöstä. Mikäli naksutinkoulutus ei ole entuudestaan tuttu, mutta se kiinnostaa niin katso tämä video. Tämä on ns. laatikkoleikki jolla moni naksuttelija aloittaa. Ja tämä on nimenomaan sheippaamista.




Eli sheippaamalla kapulaan aloitetaan että kapula on joko maassa taikka kädessä. Periaatteessa paras on aloittaa maasta ensin jottei koira vahingossakaan paineistu ohjaajasta.

Kapula pistetään maahan ja ohjaaja menee parin metrin päähän. Ohjaaja ei saisi tässä vaiheessa antaa yhtään mitään merkkiä. Osa koirista menevät jo uteliaisuudesta katselemaan että mikäs piru tämä on. Heti kun koira mitenkään reagoi kapulaan. Edes kääntää katsettaan ohjaajasta, niin naks ja palkka. Auttaa myös jos ohjaaja katsoo kapulaa ja vilkaisee koiraa ja katsoo taas kapulaan. Palkan pitäisi sitten tulla kapulan luota. Eli palkka heitetään kapulalle.

Sheippaaminen perustuu siihen että liike jaetaan pieniin osasiin. Esim. noudossa
1. Katse pois ohjaajasta
 2. Katseen hakeutuminen kapulaan
3. Ensin askel kapulaa kohti, sitten toinen ja lopulta kapulalle.
4. Laske päätä
5. Koske kapulaan kuonolla
6. Ota suuhun
7. Kapula suussa nosta pää
8. Katse ohjaajaan kapulan kanssa
jne.

Ja tuo pieni, yksinkertainen osanen on tehtävä täydellisesti. Kun osanen onnistuu 8 kertaa 10:stä niin voi siirtyä seuraavaan.

Miten itse tein:

Itse kokeilin Nanan kanssa ensimmäiseksi sheippaamista. Pääsin siihen vaiheeseen että koira meni kapulan luo ja mälläsi suussaan, muttei nostanut. Kyselin sitten ihmisisltä että miten saan järkevästi jatkettua. Puoli vuotta paikallani junnattua päädyin lopulta hautaamaan haaveen tokon alokasluokasta. Tuo sheltti ei ikinä oppisi kapulan pitoa.

Saarijärvellä treenatessani paikallisten kanssa sain vinkiksi pakkonoudosta lievemmän version. Eli ensin tunkisin sormen suuhun ja sitten vaikka puruluun ja vasta sitten kapulan. Joten aloitin sormen tunkemisen suuhun. Pääsin siihen pisteeseen että Nana ei juossut kapulaa karkuun vaan antoi pistää sen suuhunsa. Mutta siihen taas stoppasi. En saanut sitä pitämään kapulaa.

Kunnes.. Olin treenaamassa Haukkuvaarassa omien seuralaisten kanssa. Kun yksi treenikaverini ehdotti että kyselisin Etoelävän Elli Kinnuselta vinkkiä. No, kysyin. Elli puhui koiran paineistumisesta ja liian isosta kapulasta suhteessa leukalihaksiin. Alokasluokan kapulan pidossa saa käyttää ohjatun noudon kevyttä, mutta laipallista kapulaa. Siihen asti olin käyttänyt isompaa kapulaa (paksu kapula, lähes pyöreä laippa kun ohjatun noudon kapulassa on neliön mallinen laippa). Joten ei muuta kuin Mustiin&Mirriin ostoksille.

Kokeilin sitten kotona kevyempää kapulaa. Pidin Nanaa ensin tueksi leuan alta. Sehän onnistui ja lopulta sain käden leuan alta pois ja nyt se pitää kapulaa itse. Nyt Nana jopa ottaa kapulan maasta ja antaa käteen. Nykyään myös paksumpi kapula sujuu.

Elli Kinnunen pelasti tokouramme ja mutaman sadan toiston päässä tuolla koiralla onnistuu myös noutokin pidon lisäksi.



Se oli pitkä tarina se. Tuossa ohessa vielä suomalaisen tokoilijan äärimmäisen kaunis ohjattu nouto. Eli ensin lähetetään koire merkille ja sitten ohjataan koira oikealle tai vasemmalle kapulalle.

Onnea noudon opettamiseen, tässä tallainen tiivistetty versio kapulan pidon opettamisesta ja noudosta.

Toiveita otetaan edelleen vastaan, seuraamisesta on ehkä kenties tulossa juttua :)



torstai 8. syyskuuta 2016

Työssäoppimista ja muuta päivittelyä.

Taas alennuin laiskotteluun.

Eli joo. 10:n viikon työssäoppiminen navetassa. Asun nyt siis kotona ja käyn aamuin illoin maanantaista perjantaihin naapurinavetassa. Tai no, naapurissani on kaksi navettaa ja olen itse tuolla kauimmaisella.

Kävin viime perjantaina Muurameen RT-kisoissa ja sieltä tuloksena 0. Syynä muutamat uusimiset epätarkat suoritukset, ja puuttelliset yhteistyöt, sekä talutinvirheet. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Mutta ensi sunnuntaina Vaajakoski RT ennen piirinmestiksiä. Jos Vaajakoskelta hyväksytty niin piirinmestiksissä saattaa olla mahdollista saada koulari, RTK-1. Sehän se hieno tavoite olisi.

Mutta taidan tästä lähteä lenkille niin kerkeää sitten navettaan :)