Ei siinä muuten jos koira ei olisi jo lähtökyltiltä tuntunut siltä että nyt kosahtaa. Koko rata meni kuin pilvessä, lähinnä koiralla.
Rehellisesti sanottuna päällimmäisenä ajatuksena on pettymys sekoittuen jopa pieneen ahdistukseen. Miten kahden nollan jälkeen uskaltaa mennä kisaamaan piirinmestaruuksiin ja vielä joukkueessa?
No, haasteet kuuluvat elämään ja niin myös harrastuksiin. Joten yritin tuossa kotimatkalla vähän tuumia syitä miksi kosahti. Virheitä saa ja pitääkin tehdä mutta niistä pitää oppia.
Listaan nyt syitä jotka bongahtivat mieleeni:
- Uusi ja tuntematon halli
- Juoksut tulossa, hormonitoiminta
- Nuori koira
- Lähtönumeromme oli 2 joten aikaa jäi hyvin vähän hetsaukseen
- Ohjaajan asennevamma
Päädyin tuohon viimeiseen jo kun poistuin radalta. Maalikyltin jälkeen sanoin Nanalle että: "Noin, missä palkka?!" ja koira innostui. Ulkona se tarjosi seuraamista ja oli ihan työntekofiiliksissä. Kun taas kentällä ei edes sana "nakki" auttanut.
Mutta nyt kun rupesin muistelemaan niin en kyllä ollut kovin innostava. Eihän se koira innostu jos itse lahnailen. Varsinkaan tuollainen luonnostaan hivenen lahnampi koira.
Nyt kun pääsin näin pitkälle niin rupesin miettimään että miksi sitten itse olen lahna. Ajattelen aina ennen kehänauhan sisälle menemistä että nyt innostan sitä koiraa kehumalla ja näin. Mutta sitten siellä kehässä en kuitenkaan jostain syystä ole yhtään innostava. Joten miksi?
Sitten sen keksin. Minulla on ollut kauhea kiire saada RTK-1 ennen juoksuja ja lisäksi oli paineet saada se koulari piirinmestiksissä. Eli paineistuin itse jolloin en kyennyt olemaan innostava. Toisin kuin ekoissa kisoissa Aholaidan kentällä, ei ollut paineita.
Ehkä osasyynä on ollut se että treenikaverit on noussut avoon tosta noin vaan. Kenties minulle on tullut huonon itsetunnon takia tarve olla vähintään yhtä hyvä. Vaikka tiedostankin että en ole yhtään sen huonompi ihminen vaikka koulariin veisikin enemmän kisoja kuin muilla.
Eli miten nyt, miten saan itseni taas muistamaan sen koiraharrastusten perusajatuksen: "Iloista ja kivaa yhdessä tekemistä"?
No, koiralla on nyt kylttien tekniikat kunnossa, eli nyt pitäisi keskittyä kontakti- ja häiriötreeniin. Sekä ratatreenejä, jossa kyltti kerrallaan motivaation kestoa. Itse yritän saada itseni nauttimaan yhdessä tekemisestä ja ennen kaikkea luottamaan koiraan. Koira osaa kyllä jos annan sille mahdollisuuden.
Motivaation nostatuksi itselle :)
Joten ei muuta kuin itsetutkiskelua. Tarvittaessa Aholaidan kisoissa keskeytämme lähtökyltin jälkeen jos niikseen. Ja sitten kisataukoa. Tuo koira on niin nuori että kyllä tässä kerkeää vielä :)
Tässä tämmöinen pieni itsekeskeinen postaus vaihteeksi. Postausaiheita otetaan edelleen vastaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti