RIP Dova ja tervetuloa Urkki

Kuinka ollakaan tämäkään vuosi ei mennyt kuten Strömsössä. Viime vuosi alkoi Hurman kuolemalla, tämä vuosi Dovan lopetuksella. Dovalla oli kroonistunut yskä ja kun sitä lähdin tutkimaan niin selvisi että suolinkaiset oli onnistuneet tekemään vauriota keuhkokudokseen. Olisi tarvinnut loppuelämän kortisonin. Päästin siis pois. Sitten iskikin jo covid-19 päin näköä, tai lähinnä sen rajoitustoimet. Koko yhteiskunta pysähtyi kun minä olisin suunnitellut saavani tarpeeksi paikkistreeniä aloittaakseni tokokokeet Arwenin kanssa. Noh, ei sitten keretty, ja nyt odottelen juoksuja niin uskalla mitään treenipaikkoja ottaa. Luonnetestiin olen sen kyllä ilmonnut ja Pärnun KV heinäkuulle. Toivotaan ettei juoksut vielä ala.

Nana lähti hoitoon äitille pitämään nuoriso kurissa, ja nyt sitten Urkki saapui puoli vuotta sitten Suomeen. Reipas slaavipoika jolle on jalostussuunnitelmia mikäli on terve. Arwenilta otin muuten mydogdna-testin ja nyt odottelen niitä tuloksia. Sopivasti olisi uroskin testattu niin pääsee käyttämään breeder tool-työkalua mikä tuntui erittäin kätevälle. Nyt yllättäen itelle pukkaa taas pentukuumetta kun Urkki alkaa olemaan ihan järkevä yksilö kun saanut hieman ikää. On se pirullista.