Innostusta ilmassa

Blogin hetkelliselle kuolemalle on ollut syynsä. Läppärini hajotessa en ole päässyt tänne yhtään niin usein kuin olisi ollut kiinnostusta. Mutta nyt olen ainakin hetkellisesti palannut.

Olin Nanan kanssa viime perjantaina Haukkuvaarassa tokovalmennuksessa ja treenimotivaatio nousi pilviin. Kyllähän sieltä varmaan joskus alas tullaan, mutta nyt on hyvä hetki ilmoitella kisoihin :D Tokokokeeseen olemme toisella varasijalla ja voin sanoa että jännittää pirusti. Lauantaina olemme menossa extemporena kisaamaan rallyssa ja vähän kuumottaa mitä sieltä tulee.

Nanalla kesti ekaa kertaa elämässään kokeenomainen toko-alo loppuun asti. Olin jopa yllättynyt. Liikkurista likka ottaa häiriötä edelleen, mutta se on suht.nopea opettaa pois.

Loppuvuonna onkin luvassa sitten luonnetesti ja lisää tokoa.

Tässä rupeaa pikkuhiljaa heräilemään toivo siitä, että Nana saattaa jopa tänä vuonna saada sen RTK-1 ja ehkä jopa TK-1. Koska suunnittelin aiemmin että siinä vaiheessa voi ottaa seuraavan koiran kun edellinen on noussut ekasta luokasta pois. Vähän nimittäin houkuttaa PK, vepe ja aksa, koska Nanasta ei ole noihin lajeihin. Aksaopettajaamme lainaten Nana on "Havukka-ahon ajattelija" eli jokseenkin melko hidas. Joten kisakoiraa Nanasta ei agilityyn tule.

Mutta sen näkee sitten, jos nyt tietäisi edes millä rahalla kun opintotuki loppuu vajaan kahden vuoden päästä. Lisäopiskeluista kun en tiedä vielä.

Mutta mikäs siinä, nähdäänpäs tulevissa kisoissa sitten. Menestyksekästä vuotta vaan kaikille :)

Vuoden 2017 tavoitteet

Kauheasti ei ole tavoitteita alkaneelle vuodelle. Rally-tokossa on aikomuksena osallistua joukkueessa piirinmestaruuksiin. Tokodebyytti tapahtuu syksyllä ja siinäpä ne nyt melkein onkin.

Näyttää nyt siltä että virallisiin kilpailuihin ei hetkeen ole asiaa ;)

Sen sijaan vuodelle 2018 olen tällain ninjasti suunnitellut että kisattaisiin sitten ihan kunnolla. Siinä vaiheessa on ajokortti ja toivottavasti myös auto sekä rahaa. Silloin lajivalikoima saa luvan olla laajempi kuin vain RT.

Itselle harkitsen sitä kasvattajan peruskurssia kunhan rahatilanne sallii. Täytyy keskittyä opiskeluihin kuitenkin nyt tänä vuonna.

Joten eipä siinä, rauhallista ja onnekasta uutta vuotta 2017 kaikille!

Valoa pimeässä

Huolimatta lumen tuomasta valkeudesta, pitkä pimeys on vaikuttanut minunkin mielenlaatuuni. Se taas on vaikuttanut siihen että blogiinkaan ei tee mieli kirjoittaa. Mutta nyt Messarin ja joulun alla yritän ryhdistäytyä.

Nanan kanssa en ole tehnyt oikein mitään muuta kuin kontaktin pidentämistä ja häiriötreeniä. Sotanorsu aloitti myöskin juoksut, minkä takia en voinut ottaa sitä asuntolaan. Joten pyysin kasvattajalta lainakoiraa ja sain Lotan, Nanan emän. Lottastiina on Nanasta erivärinen, hieman isompi ja rauhallisempi versio. Tosin myös ahneempi.

Tavoitteena olisi ehkä ilmoittaa Nana 15.01 Haukkuvaaran Rally-Tokoon jos en kauheasti saa harrastusmasennusta. Sitten meille toivottavasti tuleekin lomailua sekä treeneistä että kisaamisesta ;)

Astetta lyhyempi teksti, mutta olkoot. Seuraava onkin sitten vuosikooste ja vuoden 2017 tavoitteet.

Pikikuonon Gonna Get Ready 2v

Rakas Nana täytti 2v tänään. Extrapitkä lenkki tehty ja luu mussutettu.



Onnea myös sisaruksille :)

Olgan luonnetesti 09.10

Äiti käytti Olgan Hankasalmen Kennelkerhon järjestämässä luonnetestissä tänään Hankasalmella(09.10).

Toimintakyky: +1a kohtuullinen

Terävyys: +1a pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1 pieni

Taisteluhalu: +2b kohtuullisen pieni

Hermorakenne: +1b hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti: +3 vilkas

Kovuus: +3 kohtuullisen kova

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

yht: 186

Piirinmestaruustuloksia

Nolla tuli. Taas. Mutta tällä kertaa rata meni suurimmaksi osaksi hyvin. Loppupuolen kylteillä Nana otti häiriötä ulko-ovesta ja kontakti meni täysin. Virhepisteitä 39, että ei sinänsä paha.

Pop Dog ry:tä edustimme joukkueessa ja joukkueen pisteet riittivät tulokseen. Hopeaa tuli. Itsekin sain hopeisen mitalin ja pääsimme Nanan kanssa poseeraamaan sijoituskuvaan.

Kokonaisuutena oikein mukava päivä ja ehkä me Nanan kanssa ollaan ihan päteviä. Häiriötreeniä vain.

Onnea joukkue- ja seuratovereille myös. Oli monella kiva päivä :)

Syvempää pohdiskelua epäonnistumisista ja harrastuksista (Vaajakoski RT)

Nolla tuli, taas.

Ei siinä muuten jos koira ei olisi jo lähtökyltiltä tuntunut siltä että nyt kosahtaa. Koko rata meni kuin pilvessä, lähinnä koiralla.

Rehellisesti sanottuna päällimmäisenä ajatuksena on pettymys sekoittuen jopa pieneen ahdistukseen. Miten kahden nollan jälkeen uskaltaa mennä kisaamaan piirinmestaruuksiin ja vielä joukkueessa?

No, haasteet kuuluvat elämään ja niin myös harrastuksiin. Joten yritin tuossa kotimatkalla vähän tuumia syitä miksi kosahti. Virheitä saa ja pitääkin tehdä mutta niistä pitää oppia.

Listaan nyt syitä jotka bongahtivat mieleeni:

• Uusi ja tuntematon halli
• Juoksut tulossa, hormonitoiminta
• Nuori koira
• Lähtönumeromme oli 2 joten aikaa jäi hyvin vähän hetsaukseen
• Ohjaajan asennevamma

Päädyin tuohon viimeiseen jo kun poistuin radalta. Maalikyltin jälkeen sanoin Nanalle että: "Noin, missä palkka?!" ja koira innostui. Ulkona se tarjosi seuraamista ja oli ihan työntekofiiliksissä. Kun taas kentällä ei edes sana "nakki" auttanut.

Mutta nyt kun rupesin muistelemaan niin en kyllä ollut kovin innostava. Eihän se koira innostu jos itse lahnailen. Varsinkaan tuollainen luonnostaan hivenen lahnampi koira. 

Nyt kun pääsin näin pitkälle niin rupesin miettimään että miksi sitten itse olen lahna. Ajattelen aina ennen kehänauhan sisälle menemistä että nyt innostan sitä koiraa kehumalla ja näin. Mutta sitten siellä kehässä en kuitenkaan jostain syystä ole yhtään innostava. Joten miksi?

Sitten sen keksin. Minulla on ollut kauhea kiire saada RTK-1 ennen juoksuja ja lisäksi oli paineet saada se koulari piirinmestiksissä. Eli paineistuin itse jolloin en kyennyt olemaan innostava. Toisin kuin ekoissa kisoissa Aholaidan kentällä, ei ollut paineita. 

Ehkä osasyynä on ollut se että treenikaverit on noussut avoon tosta noin vaan. Kenties minulle on tullut huonon itsetunnon takia tarve olla vähintään yhtä hyvä. Vaikka tiedostankin että en ole yhtään sen huonompi ihminen vaikka koulariin veisikin enemmän kisoja kuin muilla.

Eli miten nyt, miten saan itseni taas muistamaan sen koiraharrastusten perusajatuksen: "Iloista ja kivaa yhdessä tekemistä"?

No, koiralla on nyt kylttien tekniikat kunnossa, eli nyt pitäisi keskittyä kontakti- ja häiriötreeniin. Sekä ratatreenejä, jossa kyltti kerrallaan motivaation kestoa. Itse yritän saada itseni nauttimaan yhdessä tekemisestä ja ennen kaikkea luottamaan koiraan. Koira osaa kyllä jos annan sille mahdollisuuden. 

Motivaation nostatuksi itselle :)

Joten ei muuta kuin itsetutkiskelua. Tarvittaessa Aholaidan kisoissa keskeytämme lähtökyltin jälkeen jos niikseen. Ja sitten kisataukoa. Tuo koira on niin nuori että kyllä tässä kerkeää vielä :)

Tässä tämmöinen pieni itsekeskeinen postaus vaihteeksi. Postausaiheita otetaan edelleen vastaan :)